I'm just shit

VITTU. Mun elämä on kasassa, mutta se kasa on vaan niin hukassa. Oikeesti no sain tos edellisyön taas sellase kiva superhyperkohtauksen. En tie kuin kaua kesti, olin kaikelisäks mun jätkän luon yötä, mut riideltii ja mua alko ahdistaa, ku mä en tie onks meil oikeesti tulevaisuus ku hetkittäi mä oon maailma onnellisin ja  toisaalta kaikist onnettomin.Voi taivas.. Mä aloin nyt "himokuntoilee" ja yritän vähän järkevämmin katsoo mitä syön ja lasken kalorei. Mä en enää osaa kontrolloida itteeni sillee ku joskus jätin vaan syömät, se ei toimi enää. mun pää on vallotettu ajatuksel et laihdun jos syön terveellisest.. Mut se o nii vitun vaikeet ja painos ei näy eroo... painan 62kg mas o menos.. mä aattelin mennä ehkä kuitenkin nyt jollekki stanan psykologil jos pääsen, ku masennuksen oireet yrittää vetää mua hautaa. Nyt mä en saa aikaseks enää asioi kuten jokapväinen meikki tai jo pelkästään suihkuun menemine vaatii nii vitusti, lähinnä likase letin. Senpä vuoks mu pitäski mennä ny suihkuu.. öitä minä..


ps. mä oon paska ja oon paskana.. ja pitäs toi raskaustestiki tehä :S

Anorexia, cant u just disappear

Sain tänää kuulla et mun lähipiiriin kuuluva tyttö 16v joutu sairaalaan anoreksian takii, tai no joutu jo 3 viikkoo sit ja on edellee. painoo 37kg..

Mä en ymmärrä, sillonhttps://www.google.com/settings/personalinfo tosi hyvät ja välittävät vanhemmat joil se on kaikki kaikes. Sillon aika unelma elämä mut silti sit on tätä jotain. Mä oon kokenu jotain en nyt noin paljoo oo pudottanu vaiks mieli tekikin. Mut tekis niiiiiin paljon mieli mennä vaan keskustelee tän tytön kans ja jakaa mun omat kokemukset sillee, et kerron mist johtunu yms. jja koitaa sitä kertoo omansa. tai edes saada sen huomaamaan et mä pääsin yli ni senkin kuuluu päästä. ja pääsee, kunhan se ite päättää.. en mäkään oo täysin yli. mä vielki jos oon syöny liikaa ni tekis mieli käydä oksentamas ne pois, varsinkin jos on poikaystävän kaa riitaa ni se tuo mull sellasen fiiliksen et pakko oksentaa paha olo pois itestäni. se ei sais olla pakokeino, mut se silti tulee ain mun mielee, yleens siin on onneks sit se poikaystävä lähettyvil etten voi tehä niin.

Anyways, siks tuntuu vaan niin pahalt, ku suutun ni mullei oo välii vaik olisin sen läheisen puolest siel, ja olisinki, mut se satuttaa aina jonkun läheisii. AINA.

Oli tos sit sellane itku hyperventilointi parku - kohtaus äske jonkun 10min ajan. ja tuntu silt et helpottais jos vois äitil itkee, mut ei, no sit päätin et pakko. mut tietty oli pakko näyttää et itken silleen et toisen o mahollist ettei se huomaa, mut mun pikkuveli onneks did ja kuiskas äitil, jollo mä jo melkee juoksin ylös takas, ja no sit äiti oli et eks anna ilta halii.. silloli helppo selittää et suren tätä tuttavaa, mut satuttaa silti etten voi snoo et mullon samankaltasii kokemuksii tai ainaki tuntemuksii ja siks haluisin olla avuks ymsyms. mut en pysty vielkää ajattelemaa kovin selvästi, enkä varsinkaa korjata virheitä niiin, hyvää yötä. Katotaan saanko riidat poikaystävän kaa korjattuu, voisin ehkä selittää senkin tänne blogiin josain vaiheesssa.

Vlogaus

Mä tänää kelasin taas vaihteeks kui siistii ois vlogata..Niinku tehä kaike laisii ajattelu videoi, ei angstisii.. tai näin avoimii.. OIH.. kunpa olis aikaa sellasel..

Huomen 2. ajotunti.. uuuh :D Ajatuss ei kulje oikeen..

pitäis tunnis kirjottaa tekstitaidon vastaus ja täl viikol 2 ruotsin esseet.. JA SILTI mä oon tääl kirjottaas blogii.. löysin muuten mun vanhat blogitekstit.. vois ehkä laittaa ne tyylii tehä sellase välisivun niil ja näyttää jos joku haluu lukee mukamas, ainaki ite löydän. Öitä kaikil ! :3

Mitä ihmet muute... mu poikaystävä laitto mul  viestii et : Luulen et oon rakastunu suhu :3. Haluuks seurustell?

Kai se pilaili sit :D ku se livenäki heittelee välil sellast läppää julkisil paikoil et iha ku vast ois tavannu XD Mut joo kai nä o tällasii parisuhteen sisäsii..

Uudellee ajatteluu..

Moro, mä tosa löysin mun koneel tallennettuna mun täst blogist joskus poistaman tekstin " Fat, ugly and annoying ". Tulin sit lukeneeks sen.. ja aattelin postaa sen takasin tänne, vaiks se nyt onkin vanhaa tekstiä:

Mikä on kun ihmiset haukkuu itseää tai mistä se kaikki masentava ajatus tulee??
Miksi ketään haukkuu toista?
Miksi ketään vittuilee toisen ulkonäöst?
Miksi mäkin annan sen vaikuttaa paljon mun omaan minä-kuvaan.

Mä voisin keksiä itsestäni ihan loputtomiin negatiivisia asioita. En oo mielestäni kaunis/kuvauksellinen. Olen llauta, mut sen sijaa tollane ihme pömppö-vatsa. Olen ihan paska ystävyys suhteissa, en ymmärrä, että vaikka kaikkeni yritän niin yleensä vain poikaystäväni ovat sietäneet minua, ja no muutama itseäni vanhempi fb-keskustelija, tai ainakin varmasti yksi jolle voin purkaa murheeni. Olen laiska, enkä osaa ottaa itseäni niskasta kiinni. Voisin ihan hyvin lopettaa syömisen, mutten voi, sillä nälälle en voi mitään, vaikken kyllä normaalistikaan syö todellakaan paljoa. Välillä tuntuu että olis Anoreksia, muttei kyll tällasel pohjattomal kuilul, älkää siis ystäväni jotka luette ni luulko tai tulko sanoo että olis, olispa! Mulla on tyhmät kulmakarvat ja ihottuma ottaa niii satasel hermoon. Onneks ei oo misään naamarajaa pahemmin. Mullon rumat varpaat ja muutenkin lättä jalat. Mun kunto on heikentyny ihan JÄÄTÄVÄSTI ja sen huomaa no siit et se on heikko ja jenkkakahvoist mitkä on tullu. Mä aina rikon kaiken, jossen huomioi tarpeeks mitä käsittelen. Mä myös unohtelen kaikkia kaikkialle. Mä oon raivostuttava sosiaalisesti ja osaan kyllä ärsyttää, jopa tahtomatta. Puhun liikaa. Heitän huonoa läppää, ja aika usein toisaalta tuntuu ettei mua kuunnella toisaalta voi olla että mun jutut on niin turhaa settiä ettei tarviikaan. Mulla on kauhee lauluääni ja oon paska soittamaan huilua/pianoa. Musta ei voi ikinä tulla mitään koska en ole hyvä missään. Näyttelijänä en ole tarpeeksi hyvä kunnon rooleihin, ja roolihahmoni on aina ollu tylsiä. Mä valitsen aina jollaintavalla väärän poikaystävän tai jos on säätöä jonkun ihanan kanssa niin onnistun mokaamaan. Oon niin huono tyttöystävä et viime jätkäkin petti mua suhteen aikana. Muo ei kaivata kaikkialla, missä haluaisin että mua kaivataan. Mä en riitä muille enkä kyllä itsellekään. Mä inhoan itseeni niin paljon että olen kyllä ajatellut, että jos vain kuolisin pois tästä kaikesta, mutta äitini ihan eniten vain äitini vuoksi en kykene siihenkään, sillä äitini ei luultavasti tulisi kestämään, ja murtuisi aika totaalisesti. En ansaitse kaverei tai ystäviä koska oon niin ilkeä välillä, vaikka ystävänikin ovat mulle mun elämää, että viimeiseen asti puolustaisin heitä ja auttaisin minkä voin. En pysty vihaamaan edes poikaa joka laskee itsetuntoani jatkuvasti oppitunneilla haukkumalla minua/sanomisiani, ja kaikki lähtöisin musta, vaikken tie mistä mut sillon aina jotai haukuttavaa. En ole maailman siistein ihminen ja yllättävää että huoneeni on vielä noinkin siisti vaikka hiihtolomalla sain siivottua. Ja olen tosi säälittävä. Ja haluan laihtua ainakin 4 (mieluiten 5-6) kiloa nykyisestä niin painoindeksi näyttäis mulle mieluisaa nimimerkkii, oon aina ollu normaalia painoa alhaisempi ni pakko päästä takas siihen. Ja huomasin etten mahdu yksiin farkkushortseihin ! :( Mun vatsa vaan on niin iso! Pitäis alottaa taas se himokuntoilu, no ehkä kesäl menee paremmi.

Oon vaan niiin teini ja murtunut. Ja sorran itseäni jatkuvasti. Kyllä tuohon ylempään "listaan" saisin vielä vaikka millä mitalla keksittyä huonoja puolia itsestäni. Onko kellään näin huonoa kuvaa itsestään. Mulla ei ole hajuakaan miten mä ikinä muka itsetuntoa nostettu, mut jos kaikilla ihmisillä on niin silloin mulla ei ole varmaan mitään ongelmaa. Luin tänään näytelmän, joka kertoo syömishäiriöstä jne. Mä en ymmärrä miks voin vaan olla näin huono kaikes ymsyms. Mä en ees anoreksiaan kykenis, kunnen kykene mihinkään.

Päivän torstain siis positiivinen osuus on siinä, että sain kesätöitä. ja negatiivinen ett yks poika jaksaa taas suuttua mulle kuten aika useastikin. Ja kiva että mahdun yksiin farkkuihin jotka ostin kuudennella luokalla.

Ps. Anteeks tekstin paljous.

Joitain juttui pakko myöntää et en oo kasvanu tosta ajatusmaailmasta, mutt aika surullist oli silti lukee mennei aikoi.. toi on siis jo yläasteella kirjotettu varmaan 9. luokan keväällä tai jtn. Täst meen sit nukkumaan et öitä ! :3

Huominen on MAANANTAI

Noni känniääliö palas ruudun ääree.. :D Ei juma, eile olin sillee et: "vou ei millastakaa krapulaa, vähä vaa pääs jomottaa." Mut sit ku tulin kotii ni kävin moikkaamas äitii ja sen kaverii keittiöö ja suoraa kävelin siit yläkertaa ja nukahdin neljän mais. Sitte heräsin kello 20. Menin alakertaa ku mun pikkuveli huus mua. Menin alas ja suoraa vessaa mut olo oli sellane et en tienny kummast pääst tulee eka jtn. No hädän jälkee mä sit menin istuu siihe ja toivoin ettei tartte alkaa oksentaa ku kaikki sisaret kuulis sen. Ei mult lentäny sit ku sylki sinne pyttyy. Sit katoin putouksen loppuu ja alotin kattoo leffaa mu isosiskon kaa. Joskus kymmenen mais tuli taas "iha hitoksee" paha olo ja hilpasin mitää sanomat yläkertaa, mun huoneesee ja nukkumaan. Heräsin ysilt ku piti menn laulaa pikkuveikal ja siit suoraa teatterii ja krapula oli poissa.

Lisäks mull tuli tänää 11kk täyteen mun poikaystävän kaa ! :3 ♡ ♡ ♡ I LOVE HIM ! 

Nyt o hyvä alkaa suihkun jälkeen nukkumaan, joten yökkelis kaikil ! :D

WTF ;D

Mä oon niinku Kakskerras TURUSSA ! :D Ihan kivat bailuut.. en oo nukkunu ku kolmest neljää ja ny yksi valveil ja kuuntelen Rafaelin enkelii.. :D JA kirjotan blogii, ku voisin vaa mennä nukkuu.. Mu poikaystävä o kaukaa tai niinku muual suomes sukuloimas ja mullo ikävä sitä koska oisin halunnu mennä turun caribiaa sen kaa ja sit niil yöks mut en päässy ni menin juhlimaa.. Tänää tulee olee hiema väsy pääl :D Mullo vaikee kirjottaa ku istun vääripäin tuolil ja toi häirii mu sormii toi selkänoja.. :/ Jote taidampa jättää blogaamisen tält päivält.. mä vaa pelkään et tulee taas riitaaa tai ongelmaa poikaystävän kaa ! :( Mut joo öitä te suloset ku nukutte  ! :3

Hetken jo luulin

Huh, me sitte eile illal sovittiin jotenkuten niin et pysty sanoo hyvää yötä. Vaik se o mun mielest tyhmää sanoo, ku tiesin ettei ny mitää kovin hyvää yötä oo tulos.No tänää sitt nähtii. Ei kovin lupaava alku. No kyl se sit illal oliki jo iha eri meininki, enne ku lähin ni oli iha jees.

Mua alkaa vähä ärsyttää, ku mullo kuulluymmärtämine kielis se vaikei juttu. Ei se ny enkuks enää este oo, mut sitku se puhuu tarpeeks mumiste tai sillee hiljemmi ni mun on pal vaikeempi ymmärtää ku yleens en eka ees kuule mitä se sanoo. Ni sillo tullu "tavaks" haukkuu mua idiootiks tai et mä oon ärsyttävä puhelimes tai tekstates ku oon nii vitun tyhmä. ja ku sanon suoraa ni sit se ei ookaa mu vika.

No ainaki se haluu ku tietää et mullo blogi ni et kirjotan tänne et se rakastaa mua.

 - eiks se oo kuitenki tärkeint? vaik se mu mielest  o vääri et se kutsuu tyhmäks, ärsyttäväks tai sairaaks ni se o ainaki rehelline ja se kuitenki o tehy niiin vitusti mun hyväks ja auttanu muo et toi o pikku juttu. + mä rakastan sitä,  senkaa haluun naimisii ja perustaa perheen..

Senkaa mä oon onnellinen!

WHATTAA HELL

Mitä vittua oikeesti ! Eilen illal mä sain jonku ihmeen kohtauksen. Mun ajatukset karkas ajas taaksepäi sinne millo olin vielä neitsyt jne. Muistan ku menin ekaa kertaa sen uuden jätkän luo. Vai tokaa, kumpa olis.. Kuitenki mä muistan vaan sen hetken ku se oli vetäny mut sen pääl sen ruskeesee sohva/nojatuolii ja se yritti päästä käsiks mu rinnoil. Mä en oikee tienny mite ois pitäny reagoida. Hermostunu mä olin. Sit ku sen käsi oli liian lähel mun tissei niin sit mä yritin siitä lähtee pois, mut mä en päässy se veti mut takas. Sit se vaa alotti kaiken alust. Siin mä en päässy pois vaikkoisin halunnu enkä tehny mitää vaa olin sii sit vaan ku joku esine.

Toi tuli muistikuvana eile illal päähä. Mua alko iha eka oksettaa. Sen jälkee mä rupesin hyperventiloimaa tai jtn. mä en oo koskaan kokenu mitää vastaavaa. Vaiks kuin kauan hengitin sisää ja ulos iha törkeen nopee ja välil romahdin itkuu, mikä helpotti ku sai jollain tapaa paremmin henkee kunnes hyperventilointi alko taas. Mä jo mietin et esitänk mä itelleni et oli se koominen tilanne, mut mikää ajattelu ei auttanu mä vaa hengitin kiivaammi ja kiivaammi. Mä olin iha kippuras sängyl ja hikoilin niinku iha törkeesti ja mulloli samalla kuitenki niin kylmä et hampaat kalisi. Mä sain sen kyl sit lakkaamaan jonku ajan kuluttuu ja sit mä vaan olin kylmissäni ja annoin hien laskee. Mua pelotti vaiks kuin paljon, ku en tienny et onk hyperventilointi vaarallist tai ylipäätää mitä mulloli tapahtumas. Sen jälkee mul oli sit vaa enää paha olo ja toivoin et mun poikaystävä olis siin takaa pitämäs must kiinni nii et mullois turvallinen olo sen käsis, ilma et tarttis pelätä et se rupeis tekee mitää seksuaalist jollei mulloo sama fiilis.
Kai toi kohtaus liitty sit ku luin netist vähä ni henkiseen ahdistuksee?!?

Mä oon kyl nyt ollu tosi vittumainen mun poikaystäväl. Me ollaa seurusteltu vast koht 11 kk ja mä näytän tällast puolta. Mä oon nii vitun ärsyttävä ja mä tiedostan sen ja sit ku toine o ärsyyntyny ni mä vajoon itsesääliin ja itken kotoo yksinää, et mitä tulikaa tehtyy. MIKÄ VITTU MUA VAIVAA ?!

Vanhojen tanssit

Mulla oli tänään vanhojen tanssit. Meni hyvin, en oo kyl syöny tänää mitää mut olis tarkotus mennä syömää ny mu poikaystävän ja yhen vaihtarin kaa.. pluss ehkä sen vaihtarin vanhojen pari.. :D Hyvää ystävänppäivää muute :D mul särkee pää nii pal ku en oo syöny mitn jne. nii en jaksa ajatella mitä kirjotan, mut paremmal ajal sitte

Finally

Mun on pakko nyt taas vähän kirjotella..

Mä taas lamaannun täs itselöllyilyn kans.. Mä oon miettiny, et mullei oo mitään asiaa mis mä oisin hyvä tai niinku tosihyvä. Ainahan jossain määrin johonkin verrattuna voi olla hyvä. Mä soitan pianoo, mut mä en kyl kehity siin ja mä oonki tosi huono sii, mu nuotinlukutaito soittaes on tosi heikkoo vaik muuten osaanki teorias sen hyvi.
Teatteris mä oon oikeestaa iha paska näyttelijä, ei mulloo sill alal minkää muotost uraa. Mä en saa itteeni erottuu joukost, mä keksin ain jälkeenpäin miten ois pitäny tehä et oisin ehkä sijottunu paremmi jne. tai no must tuntuu et vuosie myötä mä oon ollu hyväksytty näyttelee vaa assistoivii roolei. Oikeestaa vaik tiedän et neki o tärkei ni ei se oo silti sama ku se et on joku hahmo, joku nimi, olis joku muu ku joku. Silti ku teen jonku roolisuoritukse ni se ei oo koskaa läheskää samaa tasoo ku muitte..
Mä osaan laulaa nuotillee.. Mullon tosi tarkka sävelkorva jne. mut mun ääniala ei oo viel nii laaja ja sit mun ääni ei oo mikää sellane pop laulaja ääni. Eli vituiks menee silläki alal.
Tanssii mä oon harrastanu vähite, sii tuntuu et kehityn ja sillee, mut en tuu koskaa olee mikää huippu.
Kouluaineis mä oon ihan sitä keskiverto luokkaa. Kielis mä oon hyvä kaikkien perusteis jne, mut sit ku mennää syventää ni mä oonki sit jo seiska-kasin oppilas.
Mä en myöskää oo kaunis. tai ehkä kaunis mut siinki oon keskiverto. kroppa on keskivertoo alempaa..
Positiivist on ehkä et mullei oo pal asioi mitäkö en osais tehdä. Mut musertavaa on se, ettei mul tuu mielee ainootakaa asiaa mis mä oisin ihan niinku super hyvä. Mä en oo paras missään. EN MISSÄÄN, mikä musertaa.. ja saa itkettää.. ja ku toho lisää sen et must tuntuu etten kuulu minnekään, mihinkään porukkaan, en kotii, en Suomee, ni mä oon turhake ! ;(
Näin kyynelehtivänä on hyvä mennä nukkumaan, siinäki näköjäs oon hyvä vaik nukahtamises en oo. Öitä -

Eww..

Moi, mua ei ahdista just ny.. Paitti koululäksyjä en oo tosiaankaan tehy huomiseks.. huome aamul poliisi asemal hakee rakaa! :D Tos mun ilta puuhani.

Onhan toi aika erikoinen.. :D mut no, pakko sanoo et tonkaa hymyn takaa ei oo se maailman hymyilevin fiilis mut kai tää tästä ! :/

wuhuu new keyboard

No ensinnäki, mä tänää koulus olin niinku sellases ryhmänohjaajan keskustelus, se oli ihan jees. Mut mä siinä puhuessani taisin tajuta miks kaikki on nyt nii mahdottoman raskasta.. ku syksyllä mä vaa pelkäsin et masennus iskee taas jne. Ni ehkä tos kun oli loma ni ku ei tarvinnu jaksaa niinku syksyl jaksoin ku oli kiva tehä mitä halus.. nyt kaikki tuntuu ylivoimaselt ku joutuis tekee taas sen jälkeen ku on nauttinu siit ettei oo paljoo tekemist.. No ketä ny kiinnostaa.. mut kuitenki... tajusin jotai... ja nyt loppu... toi pisteyttämine...!
Toinen juttu, mist kylläki oon tosi ilonen on täää mun uus näppäimistö mun iPadiin.. viel on totuttelemist, ja nyt mä tein jotai et tä alleviivas, nonii sain sen pois... anteeks kauheen komee säätö, mut tä o oikeesti iha parast, nyt tä o niinku mullolis miniläppäri, paitti et täs ei oo tietty kaikkii läppäri toimintoi, mut kevyt ja hyvin matkalle sopiva vieläkin ! Oon niin iloinen.
Hyvää yötä painajaismainen blogiseni<33!

Stand up, BITCH!

Hei,
 Mä oon menettämäs toivooni mun jaksamisen kans, läksyjä en oo tehy, heräämine on vaikeeta ja suunnittelen asioi mitä en jaksa toteuttaa, nyt tärkeet olis käydä suihkussa. Mulla on ties kuinmonta esseetä kirjottamatta ja kokoajan ne lisääntyy. Mä en kestä.  Onks jollai muul vaikeuksii päästä tekemää jotai, kyl mä siel suihkus sit viihdyn ku sinne asti vaa pääsisin.

Kiitti kommenteist  ! :D harmi et poistin ne mun vanhimmat tekstit, ku sillonki jo sain kommenttei, mut tuntemattomilta..

Mä yritän jaksaa.. kevät tulee juoksien, enää mun mieliala ei siis tunnu olevan esteenä, mut oon tosi aikaan saamaton, jopa asiois, joist oon innoissani jne.

Nyt en kirjota enempää, koska tosissaa mun piti eile mennä suihkuu, ja nyt tänään tunnin ajan oon lykänny sitä, mun piti ommella mun farkut takas kuntoo ja sit viel tehä läksyi, mut ei tuu mitää ! :(

Vai-te foder comPUTAdor! :S kkk vitu mielijohdepuheet

Weird stuff...and long post..

Mua ei just nyt väsytä yhtään koska heräsin tänää klo 14. Mulla on näköjään fiilis kirjottaa.
Mun joulu meni ohi. Kaikki alkoi siitä kun mulla ei ollut joulukalenteria vielä 1. päivänä. Sitten aika vaan liukui ohi. Joululahjoja en ehtinyt ostaa. Ainoastaan yhden lahjan, jota en ehtinyt antaa ja toisen lahjan poikaystävälleni, minkä vein sitten jouluaattona hälle. :D ostin radioherätyskellon ja sitten mä lupasin maksaa sille rustolävärin. onkohan se homohtavaa? musta se on jees.
Mun parhaalle ystävälle en oo ostanut vielä mitään. :( Joulukortteja en saanut aikaan, tehtyä kenellekään tänä jouluna.
Viimesenä viikonloppuna olin töissä meinaan ennen uuttavuotta. Sitten maanantaina haettiin mun poikaystävä meille ja se lähti tänään 2. päivä tätä vuotta.
Kun se oli meillä niin mä itkin vaihteeksi kolmena iltana putkeen, jotenkin se osaa lohduttaa mua. LUOJAN KIITOS. Neljäntenä päivänä se sanoi mulle, että tänä yönä mä en saa itkeä. :D Enkä itkenykään. Se on pian varmaan mua vihaisempi mun eksälle, ja kaikelle mitä se on mulle tehnyt.
Mä kerran mietin jo, että mä vihasin sitä ja se rakasti mua, vaikka se satutti mua. Mulla oli eron jälkeen pitkään surullinen tila siihen nähden, että tuntui siltö kun ainut ihminen joka rakastaa mua on ihminen ketä mä vihaan. Ja se oli sairas, niin mietin tuunko koskaan löytämään ketään hyvää tai onko edes ketään hyvää ihmistä jolle kelpaan. Onneksi mulle kävi sit ikään kun lottovoitto, näin jälkeenpäin ajatellen.
Mä en tykkää enkä hyväksy mun vartaloa vaikka oon normaalikokoinen. Mä en hyväksy sitä mitä peilistä näen. Onneksi mun poikaystävä on mun vierellä, niin on edes joku, joka saa mut ajattelemaan järkevästi ja haluavan mun rakastavan itteäni.
Mä voin suoraan sanoo, että mä rakastan sitä enemmän kun itteeni. Ja kaikki mitä mulla on, on rakentunut sitä vasten. Jos se jättäis mut niin mä oisin taas se, jota ketään ei haluu, ei kuule, ei näe.
Mä oon miettinyt sitä mun oksennus yritystä sillon liikkatunnin jälkeen. Se oli mun huomionhakuinen teko. Keltään en silti huomiota halunnut saada. Mä vaan halusin satuttaa itteeni. MIKSI? mikä pakokeino itsensä satuttaminen ylipäätään on? Sen jälkeen musta tuntui vaan pahemmalta, ei auta ! Älkää kokeilko !
Mutta mä oon sairas, seuraavana päivänä käytiin vaihtarin kanssa ostamassa pizza  koulun ruokkiksella, ja lähdin sitten tunnilta ihan vain huvikseni vessaan ja oksensin sen ulos. MITÄ VITTUA ?! Mulla ei ollut paha olo, mä en halunnut laihtua, ajattelin vaan että pärjään ilmankin.
Mun poikaystävä on kanssa todennut et mä olen sairas. Sen sanominen satuttaa mua. Mä en tiedä mitään kamalampaa mitä mä voin ääneen sanoa kun sen, että mä oon sairas. Enemmän sattui kun mun poikaystävä sen sanos. Onneksi keskustelussa, koska aloin vaan itkemään ja itsesääliin vajosin niin se sano et se on onnellinen mun kanssa ja se ties mihin ryhtys. Se ei halua ketään toista. (ehkä mussa on siis jotain)
En mä tunne enää itteäni sairaaks. Mä syön nykyään. Mä no en saa vieläkään paljon asioita aikaan. En läksyjä, en joulusiivousta, en mitään. Mä en ajattele enää että oon läski tai ihan hirveen ruma. Itseasiassa osaan varmaan olla seksikäs ja voisin sanoa luonnonkauniiks, paitti et kuvat ei kyllä onnistu.
Lähiaikoina mä oon nukkunut huonosti ja nähnyt painajaisii. Joidenkin unien, mitä oon aamulla muistanut, symboleja ja tarkoituksia haluaisin ymmärtää, mutten ole kirjottanut ylös niin vähän vaikeaa.
Yhdessä unessa, jossa poikaystäväni ei vastannu puhelimeen ja sit mä pyöräilin sen ohi ja näin ku se hieros jotain muijaa ja mä olin mustasukkanen ja näytin vaa keskarii et se lähti perää.. (en jaksa selostaaa koko unta niin selostan lopun) ..mä menin takas sinne mis mun py oli ja muit muijii joille mä sit vähän niinkun hävisin niin menin niitten kaikkien eteen niin et mun py varmaan näki ja työnsin sormet kurkkuun ja oksensin. Mä halusin että mun poikaystäväst tuntu pahalta nähdä kun mä kärsin. sit mä heräsin.
Mä oon ehkä nyt purannut tarpeeks taas vaihteeks, vaik tien ettei ketään tätä lue :D Eikä ketään tätä jaksaiskaan lukea, jos joku jakso, niin pahoittelen sitä jos lauseet jäi ilman rakennetta tai jotain, sillä mä kirjoitan vaan mitä ajattelen, en varsinaisesti ajattele mitä kirjoitan.
Kuitenkin HYVÄÄ UUTTAVUOTTA, toivotaan, että tämä olisi jo parempi ! Olkaa onnellisii siitä mitä ootte, millainen vartalo ja huumorintaju teillä on. Älkää tehkö asioita joista tulee vaan pahamieli, kuten käydä vaa'alla ! (pitää muuten onnellisempana)  ja toteuttakaa unelmianne, vaikka se pelottaisi, sillä mä aion tehdä saman !