Mikä on kun ihmiset haukkuu itseää
tai mistä se kaikki masentava ajatus tulee??
Miksi ketään haukkuu toista?
Miksi ketään vittuilee toisen ulkonäöst?
Miksi mäkin annan sen vaikuttaa paljon mun omaan minä-kuvaan.
Mä voisin keksiä itsestäni ihan loputtomiin negatiivisia asioita. En oo mielestäni kaunis/kuvauksellinen. Olen llauta, mut sen sijaa tollane ihme pömppö-vatsa. Olen ihan paska ystävyys suhteissa, en ymmärrä, että vaikka kaikkeni yritän niin yleensä vain poikaystäväni ovat sietäneet minua, ja no muutama itseäni vanhempi fb-keskustelija, tai ainakin varmasti yksi jolle voin purkaa murheeni. Olen laiska, enkä osaa ottaa itseäni niskasta kiinni. Voisin ihan hyvin lopettaa syömisen, mutten voi, sillä nälälle en voi mitään, vaikken kyllä normaalistikaan syö todellakaan paljoa. Välillä tuntuu että olis Anoreksia, muttei kyll tällasel pohjattomal kuilul, älkää siis ystäväni jotka luette ni luulko tai tulko sanoo että olis, olispa! Mulla on tyhmät kulmakarvat ja ihottuma ottaa niii satasel hermoon. Onneks ei oo misään naamarajaa pahemmin. Mullon rumat varpaat ja muutenkin lättä jalat. Mun kunto on heikentyny ihan JÄÄTÄVÄSTI ja sen huomaa no siit et se on heikko ja jenkkakahvoist mitkä on tullu. Mä aina rikon kaiken, jossen huomioi tarpeeks mitä käsittelen. Mä myös unohtelen kaikkia kaikkialle. Mä oon raivostuttava sosiaalisesti ja osaan kyllä ärsyttää, jopa tahtomatta. Puhun liikaa. Heitän huonoa läppää, ja aika usein toisaalta tuntuu ettei mua kuunnella toisaalta voi olla että mun jutut on niin turhaa settiä ettei tarviikaan. Mulla on kauhee lauluääni ja oon paska soittamaan huilua/pianoa. Musta ei voi ikinä tulla mitään koska en ole hyvä missään. Näyttelijänä en ole tarpeeksi hyvä kunnon rooleihin, ja roolihahmoni on aina ollu tylsiä. Mä valitsen aina jollaintavalla väärän poikaystävän tai jos on säätöä jonkun ihanan kanssa niin onnistun mokaamaan. Oon niin huono tyttöystävä et viime jätkäkin petti mua suhteen aikana. Muo ei kaivata kaikkialla, missä haluaisin että mua kaivataan. Mä en riitä muille enkä kyllä itsellekään. Mä inhoan itseeni niin paljon että olen kyllä ajatellut, että jos vain kuolisin pois tästä kaikesta, mutta äitini ihan eniten vain äitini vuoksi en kykene siihenkään, sillä äitini ei luultavasti tulisi kestämään, ja murtuisi aika totaalisesti. En ansaitse kaverei tai ystäviä koska oon niin ilkeä välillä, vaikka ystävänikin ovat mulle mun elämää, että viimeiseen asti puolustaisin heitä ja auttaisin minkä voin. En pysty vihaamaan edes poikaa joka laskee itsetuntoani jatkuvasti oppitunneilla haukkumalla minua/sanomisiani, ja kaikki lähtöisin musta, vaikken tie mistä mut sillon aina jotai haukuttavaa. En ole maailman siistein ihminen ja yllättävää että huoneeni on vielä noinkin siisti vaikka hiihtolomalla sain siivottua. Ja olen tosi säälittävä. Ja haluan laihtua ainakin 4 (mieluiten 5-6) kiloa nykyisestä niin painoindeksi näyttäis mulle mieluisaa nimimerkkii, oon aina ollu normaalia painoa alhaisempi ni pakko päästä takas siihen. Ja huomasin etten mahdu yksiin farkkushortseihin ! :( Mun vatsa vaan on niin iso! Pitäis alottaa taas se himokuntoilu, no ehkä kesäl menee paremmi.
Oon vaan niiin teini ja murtunut. Ja sorran itseäni jatkuvasti. Kyllä tuohon ylempään "listaan" saisin vielä vaikka millä mitalla keksittyä huonoja puolia itsestäni. Onko kellään näin huonoa kuvaa itsestään. Mulla ei ole hajuakaan miten mä ikinä muka itsetuntoa nostettu, mut jos kaikilla ihmisillä on niin silloin mulla ei ole varmaan mitään ongelmaa. Luin tänään näytelmän, joka kertoo syömishäiriöstä jne. Mä en ymmärrä miks voin vaan olla näin huono kaikes ymsyms. Mä en ees anoreksiaan kykenis, kunnen kykene mihinkään.
Päivän torstain siis positiivinen osuus on siinä, että sain kesätöitä. ja negatiivinen ett yks poika jaksaa taas suuttua mulle kuten aika useastikin. Ja kiva että mahdun yksiin farkkuihin jotka ostin kuudennella luokalla.
Ps. Anteeks tekstin paljous.
Miksi ketään haukkuu toista?
Miksi ketään vittuilee toisen ulkonäöst?
Miksi mäkin annan sen vaikuttaa paljon mun omaan minä-kuvaan.
Mä voisin keksiä itsestäni ihan loputtomiin negatiivisia asioita. En oo mielestäni kaunis/kuvauksellinen. Olen llauta, mut sen sijaa tollane ihme pömppö-vatsa. Olen ihan paska ystävyys suhteissa, en ymmärrä, että vaikka kaikkeni yritän niin yleensä vain poikaystäväni ovat sietäneet minua, ja no muutama itseäni vanhempi fb-keskustelija, tai ainakin varmasti yksi jolle voin purkaa murheeni. Olen laiska, enkä osaa ottaa itseäni niskasta kiinni. Voisin ihan hyvin lopettaa syömisen, mutten voi, sillä nälälle en voi mitään, vaikken kyllä normaalistikaan syö todellakaan paljoa. Välillä tuntuu että olis Anoreksia, muttei kyll tällasel pohjattomal kuilul, älkää siis ystäväni jotka luette ni luulko tai tulko sanoo että olis, olispa! Mulla on tyhmät kulmakarvat ja ihottuma ottaa niii satasel hermoon. Onneks ei oo misään naamarajaa pahemmin. Mullon rumat varpaat ja muutenkin lättä jalat. Mun kunto on heikentyny ihan JÄÄTÄVÄSTI ja sen huomaa no siit et se on heikko ja jenkkakahvoist mitkä on tullu. Mä aina rikon kaiken, jossen huomioi tarpeeks mitä käsittelen. Mä myös unohtelen kaikkia kaikkialle. Mä oon raivostuttava sosiaalisesti ja osaan kyllä ärsyttää, jopa tahtomatta. Puhun liikaa. Heitän huonoa läppää, ja aika usein toisaalta tuntuu ettei mua kuunnella toisaalta voi olla että mun jutut on niin turhaa settiä ettei tarviikaan. Mulla on kauhee lauluääni ja oon paska soittamaan huilua/pianoa. Musta ei voi ikinä tulla mitään koska en ole hyvä missään. Näyttelijänä en ole tarpeeksi hyvä kunnon rooleihin, ja roolihahmoni on aina ollu tylsiä. Mä valitsen aina jollaintavalla väärän poikaystävän tai jos on säätöä jonkun ihanan kanssa niin onnistun mokaamaan. Oon niin huono tyttöystävä et viime jätkäkin petti mua suhteen aikana. Muo ei kaivata kaikkialla, missä haluaisin että mua kaivataan. Mä en riitä muille enkä kyllä itsellekään. Mä inhoan itseeni niin paljon että olen kyllä ajatellut, että jos vain kuolisin pois tästä kaikesta, mutta äitini ihan eniten vain äitini vuoksi en kykene siihenkään, sillä äitini ei luultavasti tulisi kestämään, ja murtuisi aika totaalisesti. En ansaitse kaverei tai ystäviä koska oon niin ilkeä välillä, vaikka ystävänikin ovat mulle mun elämää, että viimeiseen asti puolustaisin heitä ja auttaisin minkä voin. En pysty vihaamaan edes poikaa joka laskee itsetuntoani jatkuvasti oppitunneilla haukkumalla minua/sanomisiani, ja kaikki lähtöisin musta, vaikken tie mistä mut sillon aina jotai haukuttavaa. En ole maailman siistein ihminen ja yllättävää että huoneeni on vielä noinkin siisti vaikka hiihtolomalla sain siivottua. Ja olen tosi säälittävä. Ja haluan laihtua ainakin 4 (mieluiten 5-6) kiloa nykyisestä niin painoindeksi näyttäis mulle mieluisaa nimimerkkii, oon aina ollu normaalia painoa alhaisempi ni pakko päästä takas siihen. Ja huomasin etten mahdu yksiin farkkushortseihin ! :( Mun vatsa vaan on niin iso! Pitäis alottaa taas se himokuntoilu, no ehkä kesäl menee paremmi.
Oon vaan niiin teini ja murtunut. Ja sorran itseäni jatkuvasti. Kyllä tuohon ylempään "listaan" saisin vielä vaikka millä mitalla keksittyä huonoja puolia itsestäni. Onko kellään näin huonoa kuvaa itsestään. Mulla ei ole hajuakaan miten mä ikinä muka itsetuntoa nostettu, mut jos kaikilla ihmisillä on niin silloin mulla ei ole varmaan mitään ongelmaa. Luin tänään näytelmän, joka kertoo syömishäiriöstä jne. Mä en ymmärrä miks voin vaan olla näin huono kaikes ymsyms. Mä en ees anoreksiaan kykenis, kunnen kykene mihinkään.
Päivän torstain siis positiivinen osuus on siinä, että sain kesätöitä. ja negatiivinen ett yks poika jaksaa taas suuttua mulle kuten aika useastikin. Ja kiva että mahdun yksiin farkkuihin jotka ostin kuudennella luokalla.
Ps. Anteeks tekstin paljous.
Joitain juttui pakko myöntää et en oo kasvanu tosta ajatusmaailmasta, mutt aika surullist oli silti lukee mennei aikoi.. toi on siis jo yläasteella kirjotettu varmaan 9. luokan keväällä tai jtn. Täst meen sit nukkumaan et öitä ! :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti