WHATTAA HELL

Mitä vittua oikeesti ! Eilen illal mä sain jonku ihmeen kohtauksen. Mun ajatukset karkas ajas taaksepäi sinne millo olin vielä neitsyt jne. Muistan ku menin ekaa kertaa sen uuden jätkän luo. Vai tokaa, kumpa olis.. Kuitenki mä muistan vaan sen hetken ku se oli vetäny mut sen pääl sen ruskeesee sohva/nojatuolii ja se yritti päästä käsiks mu rinnoil. Mä en oikee tienny mite ois pitäny reagoida. Hermostunu mä olin. Sit ku sen käsi oli liian lähel mun tissei niin sit mä yritin siitä lähtee pois, mut mä en päässy se veti mut takas. Sit se vaa alotti kaiken alust. Siin mä en päässy pois vaikkoisin halunnu enkä tehny mitää vaa olin sii sit vaan ku joku esine.

Toi tuli muistikuvana eile illal päähä. Mua alko iha eka oksettaa. Sen jälkee mä rupesin hyperventiloimaa tai jtn. mä en oo koskaan kokenu mitää vastaavaa. Vaiks kuin kauan hengitin sisää ja ulos iha törkeen nopee ja välil romahdin itkuu, mikä helpotti ku sai jollain tapaa paremmin henkee kunnes hyperventilointi alko taas. Mä jo mietin et esitänk mä itelleni et oli se koominen tilanne, mut mikää ajattelu ei auttanu mä vaa hengitin kiivaammi ja kiivaammi. Mä olin iha kippuras sängyl ja hikoilin niinku iha törkeesti ja mulloli samalla kuitenki niin kylmä et hampaat kalisi. Mä sain sen kyl sit lakkaamaan jonku ajan kuluttuu ja sit mä vaan olin kylmissäni ja annoin hien laskee. Mua pelotti vaiks kuin paljon, ku en tienny et onk hyperventilointi vaarallist tai ylipäätää mitä mulloli tapahtumas. Sen jälkee mul oli sit vaa enää paha olo ja toivoin et mun poikaystävä olis siin takaa pitämäs must kiinni nii et mullois turvallinen olo sen käsis, ilma et tarttis pelätä et se rupeis tekee mitää seksuaalist jollei mulloo sama fiilis.
Kai toi kohtaus liitty sit ku luin netist vähä ni henkiseen ahdistuksee?!?

Mä oon kyl nyt ollu tosi vittumainen mun poikaystäväl. Me ollaa seurusteltu vast koht 11 kk ja mä näytän tällast puolta. Mä oon nii vitun ärsyttävä ja mä tiedostan sen ja sit ku toine o ärsyyntyny ni mä vajoon itsesääliin ja itken kotoo yksinää, et mitä tulikaa tehtyy. MIKÄ VITTU MUA VAIVAA ?!

She's she

Vittu ku mull menee taas hermot äitin kaa. Mä en kestä ku se pistää tuntuu kaiken nii pahalt. VITTU oikeesti ku ei voi päivää olla ilonen, ku heti ku herra x:n kaa ei oo mitääään riitoi ei mitään ni sitte tä on ja räjäyttää pankin ! Tekis mieli vaa huutaa kaikki ongelmat päin naamaa mut ei voi, koska tota muijjaa vastaan ei vaa tapella !

Nyt on jotai tehty riidelty ja itketty.

Aina saa vittu itkee, ehkä mä oon se vika. JA MÄ OLENKIN, mut mitä MÄ voin sille tehdä. En vittu mitään ! saatanan idiootti kiristäjä olen. kyllä. juu.
Ei muuta.

I'm fucking trying !

Koulussa oli jokseenkin outo päivä. Enkun essee myöhässä.
Tietokone on paska perkele, eikä anna mun ladata mitään kuvia ja kun sain ton bannerin ladattuu, niin se latas sen noin pienenä, et sain siis vast läppärilt laitettuu.
Toi herra äksäseni suuttuu mul iha niinku mitättömist asioist nykyää. Tosi lapsellist, en mä voi tietty sanoo et tosi lapsellist ku ite mä oon tällane ihme ongelma, et mä en tykkää syyä tai et pelkään et masennus iskee ja oon tosi herkil kokoajan..
esim.Kerra ku piti men keilaa ja mä oon sopinu ajat sit et meen kaveri y:n kaa keilaa, ja ku toi kysy sanoin et "tuu huome keilaa" sit hetkepääst et "lupasin menn y:n kans" ni kauheet huutoo kunnen aiemmi sanonu ja et huome jutellaa ja sit jtn et mee vaa sen kaveris kaa kahestaa. Vittu, tä neiti y vaa vastas et "tottakai, ei sun ees tartte kysyy tollast".
No mä oon aika lail myöntyjä, vaikken aina ees aattele niin , ni pääsen helpommal ja kumpiki paremmal mielel jos mä sit vaa sanon et joo mun vika tai no joo mä ylireagoin tai jtn vastaavaa. Ei riidat lopu jollei niit auta jtkn. Ehkä se vika onki mussa, ja tietenkin se on useinkin, mutta ku tollaset on pienii arjen asioi, ei niist kuulu itkee.
Must vähitelle tuntuu et vaa ajattelen et ollaa täydellisii yhes x:n kans, tai et meil on se tulevaisuus, muutetaan pois suomest jos halutaa viel sillo, hankitaa ne pari lasta, häät(!), vittu kaikki. Mä elän mu omis fantasiois.
mut se on senkin herkkä paikka, ku alan kyseenalaistaa sil asioi ni se miettii ehkä jo riitaakin, (toivon nii)


Mut nyt ku mä oon näin negatiivinen, ni ehkä saan näit kyynelei pois kasvoilt kun saan kertoo kuin ihana tä on. Tai siis kun tä x on auttanu mua niin paljon, enpä tiedä millanen maan matonen olisinkaan, jollei sitä olis. Se ymmärtää mua, mun taustat, kaiken kute perheen asiat, tai se raiskaus  jutska, tai koulukiusaus. Se yrittää parhaansa mukaan auttaa mua tuntemaan itteni taas jonkun arvoseks. Se osaa murskata, mut yleensä se korvaa kaiken. En mä oo koskaan seurustellu yhtä sympaattisen, herkän, sydämellisen, välittävän ja parhaan jätkän kanssa. Vaik kullakin heikkoudet, ni syvimmäl o se mitä me nähdään.

en tänään enää tekstaa sil et hyvää yötä, mun yö on jokseenkin pilattu. Mä yritän olla olematta tekopyhä, tai sillee aatella toista ja tekstata tyylii hyvää yötä, välil laitanki, ja tarkotanki sitä, mut nyt ei houkuttele laittaa kun oma yö on jo nii vitu perseellää.. anteeks kiroilu, tai jos teksti loukkaa jotain. Mä kirjoitan ajatuksiani, en mäkään voi kaikkialla olla kaikkien mieliks.