Weird stuff...and long post..

Mua ei just nyt väsytä yhtään koska heräsin tänää klo 14. Mulla on näköjään fiilis kirjottaa.
Mun joulu meni ohi. Kaikki alkoi siitä kun mulla ei ollut joulukalenteria vielä 1. päivänä. Sitten aika vaan liukui ohi. Joululahjoja en ehtinyt ostaa. Ainoastaan yhden lahjan, jota en ehtinyt antaa ja toisen lahjan poikaystävälleni, minkä vein sitten jouluaattona hälle. :D ostin radioherätyskellon ja sitten mä lupasin maksaa sille rustolävärin. onkohan se homohtavaa? musta se on jees.
Mun parhaalle ystävälle en oo ostanut vielä mitään. :( Joulukortteja en saanut aikaan, tehtyä kenellekään tänä jouluna.
Viimesenä viikonloppuna olin töissä meinaan ennen uuttavuotta. Sitten maanantaina haettiin mun poikaystävä meille ja se lähti tänään 2. päivä tätä vuotta.
Kun se oli meillä niin mä itkin vaihteeksi kolmena iltana putkeen, jotenkin se osaa lohduttaa mua. LUOJAN KIITOS. Neljäntenä päivänä se sanoi mulle, että tänä yönä mä en saa itkeä. :D Enkä itkenykään. Se on pian varmaan mua vihaisempi mun eksälle, ja kaikelle mitä se on mulle tehnyt.
Mä kerran mietin jo, että mä vihasin sitä ja se rakasti mua, vaikka se satutti mua. Mulla oli eron jälkeen pitkään surullinen tila siihen nähden, että tuntui siltö kun ainut ihminen joka rakastaa mua on ihminen ketä mä vihaan. Ja se oli sairas, niin mietin tuunko koskaan löytämään ketään hyvää tai onko edes ketään hyvää ihmistä jolle kelpaan. Onneksi mulle kävi sit ikään kun lottovoitto, näin jälkeenpäin ajatellen.
Mä en tykkää enkä hyväksy mun vartaloa vaikka oon normaalikokoinen. Mä en hyväksy sitä mitä peilistä näen. Onneksi mun poikaystävä on mun vierellä, niin on edes joku, joka saa mut ajattelemaan järkevästi ja haluavan mun rakastavan itteäni.
Mä voin suoraan sanoo, että mä rakastan sitä enemmän kun itteeni. Ja kaikki mitä mulla on, on rakentunut sitä vasten. Jos se jättäis mut niin mä oisin taas se, jota ketään ei haluu, ei kuule, ei näe.
Mä oon miettinyt sitä mun oksennus yritystä sillon liikkatunnin jälkeen. Se oli mun huomionhakuinen teko. Keltään en silti huomiota halunnut saada. Mä vaan halusin satuttaa itteeni. MIKSI? mikä pakokeino itsensä satuttaminen ylipäätään on? Sen jälkeen musta tuntui vaan pahemmalta, ei auta ! Älkää kokeilko !
Mutta mä oon sairas, seuraavana päivänä käytiin vaihtarin kanssa ostamassa pizza  koulun ruokkiksella, ja lähdin sitten tunnilta ihan vain huvikseni vessaan ja oksensin sen ulos. MITÄ VITTUA ?! Mulla ei ollut paha olo, mä en halunnut laihtua, ajattelin vaan että pärjään ilmankin.
Mun poikaystävä on kanssa todennut et mä olen sairas. Sen sanominen satuttaa mua. Mä en tiedä mitään kamalampaa mitä mä voin ääneen sanoa kun sen, että mä oon sairas. Enemmän sattui kun mun poikaystävä sen sanos. Onneksi keskustelussa, koska aloin vaan itkemään ja itsesääliin vajosin niin se sano et se on onnellinen mun kanssa ja se ties mihin ryhtys. Se ei halua ketään toista. (ehkä mussa on siis jotain)
En mä tunne enää itteäni sairaaks. Mä syön nykyään. Mä no en saa vieläkään paljon asioita aikaan. En läksyjä, en joulusiivousta, en mitään. Mä en ajattele enää että oon läski tai ihan hirveen ruma. Itseasiassa osaan varmaan olla seksikäs ja voisin sanoa luonnonkauniiks, paitti et kuvat ei kyllä onnistu.
Lähiaikoina mä oon nukkunut huonosti ja nähnyt painajaisii. Joidenkin unien, mitä oon aamulla muistanut, symboleja ja tarkoituksia haluaisin ymmärtää, mutten ole kirjottanut ylös niin vähän vaikeaa.
Yhdessä unessa, jossa poikaystäväni ei vastannu puhelimeen ja sit mä pyöräilin sen ohi ja näin ku se hieros jotain muijaa ja mä olin mustasukkanen ja näytin vaa keskarii et se lähti perää.. (en jaksa selostaaa koko unta niin selostan lopun) ..mä menin takas sinne mis mun py oli ja muit muijii joille mä sit vähän niinkun hävisin niin menin niitten kaikkien eteen niin et mun py varmaan näki ja työnsin sormet kurkkuun ja oksensin. Mä halusin että mun poikaystäväst tuntu pahalta nähdä kun mä kärsin. sit mä heräsin.
Mä oon ehkä nyt purannut tarpeeks taas vaihteeks, vaik tien ettei ketään tätä lue :D Eikä ketään tätä jaksaiskaan lukea, jos joku jakso, niin pahoittelen sitä jos lauseet jäi ilman rakennetta tai jotain, sillä mä kirjoitan vaan mitä ajattelen, en varsinaisesti ajattele mitä kirjoitan.
Kuitenkin HYVÄÄ UUTTAVUOTTA, toivotaan, että tämä olisi jo parempi ! Olkaa onnellisii siitä mitä ootte, millainen vartalo ja huumorintaju teillä on. Älkää tehkö asioita joista tulee vaan pahamieli, kuten käydä vaa'alla ! (pitää muuten onnellisempana)  ja toteuttakaa unelmianne, vaikka se pelottaisi, sillä mä aion tehdä saman !

Back to way it all started

Mun on pakko kirjottaa täält koulust.. Mull iski wanhojen treeneis kauhee ahdistus ku mun pari ei tuntunu ees yrittävän sitä uutta tanssii ja sit mun fiilis lähti ja tein vaa liikkeet miten ne piti tehä. Sen jälkeen ku mä en ollu tuntiin puhunu mu jätkäl mun piti päästä soittamaan pianoo et saisin purattuu huonoo oloo, piano oli varattu. Sit lähdin viemää mu py:ää bussipysäkill, mä sit vaas sanoin et mä voin huonosti, meen vähä etukätee koulul et voin käydä oksentaas. Se yritti vakuutella etten menis, täst tulee lisää ongelmii, mä tiedän sen jo valmiiks. Mä lähin takas koulul silmät punasin koska mä en voinu pidätellä itkuu, suoraa vessaan ja sormet kurkkuu. Mä en ollu syöny nii monee tuntii et ei sielt onneks mitää ruokaa tullu ulos, vaa sitä jtn happoo..

Mitä vittua mä tajuan? Se oli vaa pakokeino pahaan oloon. Enhän mä voi tolla tavalla paeta, toi o yhtä lail pakenemist ku vaik viiltely se on vaa et haluu tuottaa pahaa, mut mä kyl vaa halusin "poistaa" pahan, mikä vaa pahensi oloo.
Vessan jälkeen menin silmät viel punasenpina muöhäs tunnil ja istuin sii vaa ja katoin ku se ope kyseli läksyi.. Mä joutusin lähtee kesken tunnin yhtäkkii ku purskahdin itkuu.. Vessaa hakee paperii, kuivasin kyyneleet ja palasin tunnille. Mun pääs vaan oli ajatuksii, voinko mä kertoo mun jätkäl et mä sit yritin oksentaa vaik periaattees en oksentanu ruokaa ei tullu ulos kurkku vaan sattuu vielki. Se ei jaksa mua, se niin ei tuu jaksamaan, enhän mä voi masentuu sellasest?
Tammikuussa viimeks oksensin tietty sillon ihan ruoka ulos ja laihtuttavas mielessä, mut nyt sit vittu joulukuussa oksensin, wau, loistavaa minä!
Mä pelkään et mun maailma viel hajoaa käsiin, romahtaen.