Blogitekstit 2012

 Tässä alla mun ilon ja angstin blogitekstejä vuodelta 2012.

En edes ite jaksa lukee näi paljoo pelkkää tekstii tai mun kirjottamaa tekstii ylipäätään. Välil tekee silti mieli lukee ni tuol ne menee alhaalt ylöspäi uudemman suuntaa.. Ehkä tosta huomaa, jotain muutoksia mussa tai jtn. ? Varsinkin nyky tilanteeseen.. mm. "Fat, ugly and annoying" blogiteksti myös sijoittuu 9.6.2012, mutta sen löytää kyllä varsinaisen blogini puolelta tekstiin: "Uudellee ajatteluu.." (helmikuu 2014) Lukuisaa lukuhetkee, jos jotai muka noi kiinnostaa. :)

torstai, 18. lokakuuta 2012

:)

Olipa ihana nähä niit ystävii tänää. Yks niistä, on sellanen kundi, niin hehheh outoo ku sen kanssa on mennyt tosi oudoti aina. En tiedä voinko sitä eksäks kutsuu, mut kun me oltiin tunnettu vuoden meil synkkas hyvin ja mä ainakin ihan rakastunut siihen. xD ja sit oli sellasta säätöä, mutta sitten jonkun ajan kuluttua oli pari viikkoa ku juteltiin yötäpäivää mesessä. No sitten alko ensimmäinen sotaisa kausi, me riideltiin jokainen päivä ja sovittiin illoin. Ei sitä kumpikaan jaksanu. Sitten pitkän tauon jälkeen, kahdeksannella luokalla taas alettiin keskustelemaan, mutta ihan vaa ystävämielessä! :D

Meillon ollut täysin on/off  ystävyyssuhde - mielenkiintoista - no kai se on se ja sama. Nyt me ei olla kyllä riidelty sit enään yhdeksännen luokan loputtua !  No kuitenkin, tä jäbä on kyllä tosi villi sillai :D omaa pervoa huumoria ! :DD Ei se mitään musta on vaan hauska häröillä sen kanssa, kun se on niin turhanpäiväistä. :D kerra mä vaa hieroin sitä sen skootterin pääl! :D öö mitä vittua ! Tänää sillä oli hirmuinen nuuhkimis päivä! Heheh ja ku mä lähdin se halas mua ihan vitun lujaa! :D sattui ylävarustukseeni... :)

Oikeesti, mitä mä tajuan kun kirjoitan tollasia tänne nettiin...Aijjuuu... mä myös yritin sitä saamaa laittamaan sellasen ihme (svea-pipo, mut eri merkkii) pipon sillee et sen hiukset meni silleen all behind.. // vitun noloa tunnustaa, mut must se näytti hyvältä sillai // (kyl mä sanoinkin, että jos en tuntis ni kyl saattaisin kattoo et "panisin" ) xD olenpas tyhmä. Ei se eikä noi muutkaa kyl kattonu sillai, mut muhu se vaa vetos xD (mutta ei silti saa luulakaan että mä sen perään olen pitkään aikaan sillätavalla katsonut)

Herran jumala mä oon paljastanut ihan liikaa. Huomisen salkkareissa tapahtuu !! Jännä jakso. Äitillä kilahti kun kerroin etten ollut syönyt kaupungil tänään ruokaa ollenkaan, se oikeesti pelkää, että mä muka voisin olla syömättä tai niinkun alkaa anorektikoksi! :D Jumalaut! Huomenna tankotanssimaan!

Olipa sekava päivitys, halusin vain ilmoittaa, että tänään pärjäsin vähemmällä angstilla! Hyvää yötä, ja unia päivän tapahtumista! En mä kyllä vielä nukkumaan, kun lueskelen ihmisten blogeja! Hasta la vista!  ;)

keskiviikko, 17. lokakuuta 2012

Weird, scary or jealous, what the fuck?!!

On ollu kyl oudot 2 päivää. Mullo sii ilta-päiväl tullu jotku ihme kohtaukset, et kaikki masentaa ja vituttaa. Oon kyllä niin attention whore. Mä ihmisenä vaan oon perseestä. Mä seisoin eilen varmaan 20 minuuttia sillan reunalla, kyyneleet silmissä ja  katse meressä. Miettisin, että kuolisko ihminen ton lämpöiseen veteen, itse silta ei ollu korkea. Mietin myös ja oli fifty-fifty ettäkö olisin kiivennyt kaiteen toiselle puolelle. Olisikohan randomit ohimenevät ihmiset välittäneet, tai työntäny. En mä olis pystynyt hyppämään, mutta siinä olis sitten voinu päästä jonnekin apuun. Ois silleenkin huomiota saanut. Mä tyydyin sitten vain siihen, että seisoin ilman käsineitä hyytävän kylmässä tuulessa ja annoin vartalon täristä kylmyydestä. Ihan sama on mulle. Jos sillä jotain positiivista ni voisin edes laihtua.
          No nyt ei oo enää mitää, toivottavasti  yks ystävä ei pahasti loukkaantunu kun tunsi olonsa vähän ulkopuoliseksi(missä ikinä ootkaa, jos ikinäkään luet, ni oot tärkeä,don't be sad), no kyllä me sovussa ollaan. Huomenna moikkaa vanhoi ystäviä ! Toivottavasti voin huomenna jättää kyyneleet pelistä pois ja nauttia niitte pölöjen antoisasta seurasta.

Nii ja nyt sit 2 uutta ihmist tietää mun velje jutuista. Ja aina vaan tajuan ja avaan silmiäni, ja kuulen, että kaikilla näyttäis olevan jotain tosi surullista. Kuten juuri löytämäni koulukiusatun mielenkiintoinen blogi. - lukekaa, ja miettikää - http://jeanetteeeeeeeeee.blogspot.fi/

Veljen tilasta en tiedä, eipä oo kotona näkynyt. Ei siis mitään havaitoa.

sunnuntai, 7. lokakuuta 2012

we almost won

Nonni, mun veljelle saatiin ylilääkäriltä aika. Eihän se sinne tule, kunnei vastaa puhelimeen, mulla meni hermot. Mä laitoin mun veljelle sellasen facebook viestin, että pahaa teki painaa enteriä. Mä voin ehkä sen viestin tänne joskus lisätä, mutten vielä, ettei mun veli sitä googlaa. :D kuulostaapa tyhmältä, muttei sitä koskaan tiedä. Mua pännis tä juttu myös niin paljon, että lupauduin vanhemmil, että mäkin menen sinne ylilääkärin luo, ku ei mun veli oo tulos, mut näkeepähä lääkäri et ainaki me ollaan tosissaa. Muutenki taas angsti pääl. toisaalta ei. aattelin ostaa tangon ittelle :9 olisi niiiiiin siistiä! ei mitää määrää! :) no aika näyttää. Mä en voi uskoo siltikää et mun veli on noin saatanan tyhmä!

maanantai, 1. lokakuuta 2012

just thinking

Ooon ajatellu, mul  meni eilen vähän yli. Mä en vaa tajuu, ku yläkoulus mä sain huomion ku kerroin terkkaril, se laitto psykiatril, mutten kestäny sitä. No  muutenki must o tullu tai oon olluki tosi huomion hakuine. Mut ku se on täsä pahinta, etten mie haluu sitä huomioo.. Mä en kestä jos joku tulee et voi sua raukkaa.. tai miten voit. ymsyms. huolenpitoo. no thanks.

sunnuntai, 30. syyskuuta 2012

4ever alone

Mulle tuli taas vaihteeks kauhee ahdistus angstitus kohtaus.
 Mietittiin tässä just mun kaverin kanssa kun mun kotikaupungissani huumeet on omaikäsil hallus, niinku oikeestaan hasis. Se on niinku "trendi" selittävät, ettei oo terveydellist haittaa eikä jää koukkuun. VITTU MITÄ PASKAA!

ei siitä sen enempää. Mä vaa tunnen oloni nii voimattomaks. Kattoo tyylii mun yhden eksän coverphoto facebookis, ni eiks se tajuu et sitä kattoo nuoretki ja näkee siin jotai hampu lehdekuvii. Jos itestä tulee nii vitun idiootti ja pilaa nuoren elämänsä, ni onko sitä pakko yrittää tartuttaa muihinki?!

Mun kantani tais tulla melko selväks. Täst maailmasta tuleee HELVETTI tän nykyse sukupolven avulla... JES :(

Iskä ja äiti o ruvennu leikkii vahtikoirii ku ne seuraa mun syömisii, nytki iskä on huutanu kahesti et "TUU SYÖMÄÄ, RUOKA ON VALMISTA" "nojes" "TUU NYT VAI PITÄÄKÖ MUN VIELÄ MONTAKIN KERTAA TÄNÄ ILTANA HUUTAA SUA SYÖMÄÄ"  lopettakaa ihminen ruoasta puhuminen, kyllä mä osaan itteni ite syöttää. PERKELE ! suututtaa...

sit mu ystävä vähä avo mun silmii, mä en oo aatellu pitkää aikaa mut mä oon aika yksin ollu jo pitkään, ihminen jotenki vaa huijaa itseään ett mä olen hyvä ihminen vaiks mä ajatuksissanikaan en sanois itseäni hyvännäköseks, mä en riitä kenellekää kunno jätkäl, mä oon iha kamala, muihi ikäisiin  verrattuna. Mä oon niin yksin, enkä ees ihmettele miksei mulla ole sellast huolehtivaa jätkää ku en mä ansaitse, ja niinku mun entinen luokkalainen sanois  tähän ni "ei tolla naamalla" niin se menee, kaunis, suora, julma ja rankka totuus!

Kiitän tästä angstin purkaamisesta, jotenkin tuntuu että harvinaisen usein näitä päivitän, musta tuntuu ettei mun omas elämäs muuta olekaan, mä haluisin apua, mullon olo että olisin masentunut, mutta eihän masentunut voi tunnistaa itsessään masennusta,enkä mä vaikuta misään koulussa tai misään mitenkään surulliselta tai et olis asiat huonosti, huomiota en halua herättää, mullon sellane aate et mä oon sairas, ja toisaalt mitä nyt psykiatrinki luona joskus vitutti se et tuntu siltä et ite olisin se mielisairas... elämä vaa on nii purkissa. auttakaa läheisiänne ihmiset, mä en tarvii apua mutta pliis auttakaa toisianne. Musta tuntuu etten kykene enää auttamaan itseäni, puhumattakaan muista. /ristiriitaista on se että just mä tunnen oloni siltä että mä osaan pitää itteni kasassa. EN HALUA VASTAANOTTAA APUA.

lauantai, 22. syyskuuta 2012

after night..

Eilen oli ihan hirvee vitutus.. TAAS. Enpäs tajua itseäni. No se johtuu siitä kun no kyllä mä tänne kehtaan tunnistaa. Mä olen aika maassa, ja jos suoraan saan sanoa ni parempi olisi vaan jos kuolisin pois. Mä en kuitenkaan IKINÄ tekis itsemurhaa, koska en voisi tuottaa sitä tuskaa/ mun läheisilleni.  
   No toi oli se mihin ennen tyydyin ajattelemaan ja lopetin siihen. Nykyään kuitenkin näen ahdistavia unia, joissa itken ja anelen muita ihmisiä tappamaan mut. Joo no nii mä ajattelenkin, jos mä nyt vaan kuolisin onnettomuudes niin se ei olis itsemurha. Toisaalta olishan jännä kokea sellain, et selviäisin murtumilla, saisinpahan huomioo, ja mä loppuen lopuks oon LIIAN huomion kipeä. Ikävä kyllä. Ei tällanen ihminen ansaitse huomioo.
  Aijjuu ja kun mä olin tosi nuori, ni mä aina pelkäsin et joku murhaaja tulee yön aikana. Sain itteni rentoutumaan vaan ajattelemalla, että "Jos sä avaat silmäs aamulla niin sitten oot elossa ja pelkäsit turhaan"
   Eilen  avauduin yhdelle skypekaverille, mut se on ihana sit sanoo et no mä kirjotan blogiin ni mä voin taas paljon paremmin. Totta se on, jollain ihmeellisel taval saan negatiivisia ajatuksia siirretty tänne ja sitten saan taas "oltua" iloinen ja "normaali" kun taas lähden huoneestani päiväksi.
  Nyt mä olen 2 viimeistä yötä nähnyt unta, jossa mun isoveli hakkaa meit, ja yrittää tappaa. Viimeyönä se hakkas meiän isän ku iskä toi sen kotiin, ni löi pyörällä. (Siis mun unessa, se kyl henkisesti "hakkaakin")
   Mä oon kahden rajalla, että pitäiskö mun laihtua vai pitäiskö mun lihoa. Mä haluisin et olis sellaset muodot mihin kuuluu esim. tissit. Toisaalta haluisin mun läskit irti ittestäni. En nyt suoraan sano millä keinolla, mutta tiedän tavan, josta osa sanovat että laihtuvat, ja osa sanoo että se kuluttaa vaan nesteet ihmisestä, ja jotkut sanoo että se siirtää "rasvaa" , ni jos viimeisintä väitettä uskon, ni ei pitäis painoa menettää vaan siirtää.. mut mä oon siis jos tätä nyt mun ystävät lukee ni voin sanoo rehellisesti että mun painomittakaavassa mä olen OIKEASTI lihonnut. johtunee etten pelaa sitä jalkapalloa enää.

perjantai, 7. syyskuuta 2012

Hey

Tänää oli jees päivä. Olin tankotanssi harjotuksiskin. :D ja sit mentii siit kesoo ja siel ku mu kaveri ei uskaltanu ni mä menin vaa sinne ostaas tupakkaa ja ne myi. Whatta fuck?! ;D no iha sama, mut hukkaa menee ku ne myy ja en polta, toisaalta väliäkö tuolla ku eipähä mun terveydell vaarallist. 

Sit siihe tuli ku oltii sii kadun kulmall ni tuli jätkä keksi korin kaa, silloli "suklaa keksei" minicrip pusseis ja sit se yritti myydä meil, mut älkää säikähtäkö ei todellakaa otettu ! sit se oli vaa et " tuutte ostaa sitku  saatte viikkorahanne" hyi ku oikeesti noin lähellä pyörii huumeet niinku ihan konkreettisen lähel.

Mut joo jotenki ihana päivä silti ! :3

torstai, 6. syyskuuta 2012

Vitutus

Mua alko just nyt raivostuttamaan koko elämä. Oikeesti täs et ihmiset elää ni on ihan vaa just sen verra järkee ku on toisenasteenyhtälön ratkomises, hyöty on suurin piirtein sama. Mihi ihmine tarttee iloista onnellista ja pitkää elämää, ku voi kuolla nuorena eikä ole näin ollen hajuakaa pitkästä elämästä.

Nyt mua oikeesti kirjaimellisesti vaan VITUTTAA.

En oikeen ees tiedä miks, mut angstaanki täsä. Nyt oudointa on se et mä oon tosi ihastunu yhtee jätkäää täl hetkel vaikken ees tiedä kunnol tai tunne ja must tuntuu ettei sitäkää kiinnosta paskaakaa. sori tää angsti päivitys lol ei oo eest angst mut ihan sama.. mä nyt vaa kirjotan mitä mieleen tulee jote sori tällanen. Ihana purkaa välil koulun jälkeen.

Sit mä myös vihaan sitä ku jotku soittaa mull öisin tai ainaki yks tyyppi. -.- eimulla muuta perkele

lauantai, 25. elokuuta 2012

Quicly

Ei hajuakaa mitä mun veljelle kuuluu. En tie oksillä enää edes puhelinta. Mutta joo, tänään illalla juomaan, kun kerran on muinaistulien yö.Tänää kuitenkin otetaan vain fiksusti, niinku kuuluu. :) Aloitin tanssimaan tankotanssia. Jumalauta mä nautin siitä. Ja tä mun jätkä nii, me nyt sit erottiin kunnei toiminu. Oon niin rikki siit, ettei saatu toimimaan, ku tä oli mulle niiin tärkee ja täydellinen, mut ehkä vielä joskus. Ihan sovussa ollaan, vaikkei nyt puhutakaan hetkeen. No nyt suihkuun, kun kaveri jo odottaakin mua. Joten lukemisiin. :)

 

lauantai, 18. elokuuta 2012

Fuck this shit! :(

Nyt sit tän jätkän kans saan tänää kuulla ku se mitä 100% varmuudella sanoo et meiä juttu ei vaan toimi. Ja sit vaa uutta kokemusta ettimää. Vittu ku mä just annoin ittelleni avoimet ovet ja en oikeen ees tie mitä mä sitä jätkää kohtaa tunnen, oks se ihastuneisuut vai oonko mä rakastunut. Nyt en saa sitä vaa mielestäni, ja tänään näen sen, varmaa viimestä kertaa. Mä en kestä ees ajatust. Kun sen kanssa tunsin olon turvalliseks. Nyt on sit jäljell vähä niinku Broken Heart. Mitä muutakaa se sanois tänää. oon täysin varma et "pakit" tulee. Miks mulle käy näin.. en oo enne pakkei saanukaa et haaste täkin.

Mun isoäitii ei olla yhteyt otettu, ku se ei tullu mun siskon hääjuhlaan. Ihan outoo ettei tullut, ja äiti kyllä suuttu siitä ihan kamalasti. No kyl tä toivottavasti joskus järjestyy.

Veljestä ei oo hajuakaan mitä sille kuuluu, on ollu kyl aika paljon sellatti ettei oo tarvinnu siihen kuluttaa päätä, joka on kyl ihan kiva, saanpahan enemmän aikaa elää omaa elämää. Joka nyt on kai sitten sortumassa.

Tä suhde on kyl ollu outo muutenki, jotenki "intohimo" kadoksis, en tajuu kui.. :D tai aina ku näen ni aluks o vaikee lähestyy, ja ku lähden ni sit vast on nää toiminnat päässy vauhtii. no en mä tänne haluis niistä kertoo xD kuulostaa niiiiiin tyhmältä. En vaa voi uskoo todeks ettei tä toiminu, just ku oli lähdös toimiin.

Löysin facebookista tällasen tilapäivityksen, mikä kyl sopii mun tilanteesee kans nii perkeleen hyvin...

Liityin peliin, eihän ollut mitään menetettävää, pelasin, olin jo voitolla, hävisin, menetin sen, jonka rakensin. Lisää statukseesi jos myös sinulle on joskus käynyt näin.


No menen nyt sitten illalla keskustelemaan tän kyseisen kundin kanssa. Saa nähdä. Kunhan en rupee itkemään. :(

 

tiistai, 14. elokuuta 2012

Does this ever end?

Nonni, nyt mun isoveli sit kokonaan pimahti. Se oli sellane hyökkääväine porukoil, et heti jos porukat jotain ristipuolen sanaa sanos ni heti oli veli sit huutamas, et: "te vaa vittu valitatte ja huudatte mulle".  Ja se oli selittäny kans et tä poika joka meinas saada aivovaurion ni ku se ei ollukaan sit menettämäs järkee niin sen vanhemmat oli menny sen kunniaks poikansa kanssa shoppailemaan. Ihmetteli mun veli sit porukoil et kui hän saa sit senki edest huutoi. No tähä porukat oli sanonu et ku jos mu veli huomais ni pitäskö hänen kans mennä shoppailemaa jos joltai pahalta vältytään, vaikka täs ei kenenkään muunkaan kanssa olla käyty shoppailemas ku pankkitili näyttää nollaa.

En sitte oikee tiedä mitä muuta ne kinasteli mut hetken pääst mun veli käppäili mun huoneesee et hän haluu lainata mun rinkkaa. Mä en antanu. Sit iskä tuli ylös ja mun veli sano et hän muuttaa. No sit ne kävi keskusteluu, ja mu faija meinas ottaa mun veljen sim-kortinkin, mut siihen äiti sit jo väliin, et ottaisivat viisaammi, eikä voi ottaa sim-korttii ku sittei ne saa tietää onko poika hengissä. Kunhan alottais sitten vastaamaan siihe ku soitetaan. Sit kuulin ku mun vanhemmat meni alas, ja veli soitti kaverillee ja pyys et pääsee sinne väliaikasesti asumaan. Tuli viel uusiks kinumaan mun rinkkaa, mut sanoin et kellekään en sitä oo lainaamas, en sille enkä muillekaan. Sinne se sit ku porukat viel yritti et jos hän ois ollu vknl kotona ja odottanu et lääkäri soittaa, mut ei sinne se lähti kahden muovipussillisen vaatteita kantaen pois kotoa.

Okse ihan idiootti, ku sillei oo rahaa, eikä niide pikavippie takii sitä luotto juttuukaa. hyvä ku se saa jostain ruokaa. Saa nähdä hakeeko se oikeesti sitä hoitoo minne se väitti hakevansa. Ja yksi kaverinsa on nyt suljetulla, pakkohoidossa.

Ei ollakaan vähää aikaa veljest mitään kuultu. Saa nähä mitä tapahtuu.... Mun jätkän mä näen huomenna :3 :D oujee näkyilee :) meen nukkumaan nyt!

 

maanantai, 6. elokuuta 2012

Typical..

No joo oli se vaa mielikuvitusta.. No kävi nyt selvil et mun pikkuveli oliki syypää viinapullon katoamiseen. Veli kyll meni tunnustamaan vanhemmille, ja puhdisti mun ja iso veljen syytökset. Veljel taas murheit, kun sen kaveri joutu lääkkeet
+ viina takia sairaalaan teho osastolle ja meinas saada pysyvän aivovamman, jollon se olis ollut dementikko loppuelämänsä ja sillai. Mut nyt tuli ilmotus et selvittiin suurella säikähdyksellä. Aluks se oli sillai tehol et se olis voinu kuolla ja sit aivojutut yms.. et henki säily onneksi! Toivottavasti noi nyt oppis edes jotain tästä jutust ! mutta joo... öitä

 

 

sunnuntai, 5. elokuuta 2012

I'm afraid...

mä pelkään, et tätä menoo joku kuolee viel.

Ja olipa kiva juttu, kun yksi viinapullo katos, ja kaikki epäili sitten veljeäni. No mut yllättäin veli käänsi sen sillain et mitä jos mä olisin vienyt viinapullon. Joo hehh minishortseil ja toppipäällä jemmataankin viinapulloi, enkä mä tietenkään muutenkaan varasta. No joko mun veli ei ole oikeesti ottanut sitä pulloa, tai sitten se vaa yritti kääntää juttuu mun syyksi. Siit käviki sit sillee et mun sisko jutteli mun äidin kanssa ja kerto, että kyll mäkin alkoholia nauttinut oon, esim. boolia. No kyllä mä äidille myönsin et tottakai munkin piti sitä maistaa. Siin samalla myönsin, että mäkin olen juonut. No hyvin mä sen selitin, kai. Mut ei taida seuraavie vknl suunnitelmista mitään tulla. No kyllä mä menen vaikken sitten mitään joisikaa.
Voi olla, että ne viinapullot oli laskettu väärin, tai sit veli vienyt. Mut ärsyttävää, kun mua lähetään epäilee. En ois mun veljestä uskonut. Ja mun veljel o vierotus oireit täst vimpast viikost ja se sano äitille et se olis lyöny päänsä. öö...totanoin,,, no äiti ilmeisesti lupas käydä pitki yötä tarkistamas et mun veli on kunnossa. Mä ain välil pelkään et se tappaa viel mun äidin, ku se suhtautuuu niin negatiivisesti, aina se on syyttämäs mun äitii.. Jopa ku mietittiin, että sen teeveen antennijohto tai joku puuttuu, ni eka sano et sillon ollu sellanen, ja sitten et jos äiti on vieny sen pois siltä. MITÄ VITTUA !!?! koko ajan syyttelemäs ja keksimässä syytöksiä sitä vastaan.
niin siin että jos äiti menee yö herättämään, niin pelkään, ett jos mun veli väijyy josai nurkan takana.. ehkä mulla on vaan liian juokseva mielikuvitus.. oon nyt puoltoista tuntia maannut sängyssä ajatellen noita. ja päätin nyt että jos kirjottamalla saan purattua. kokoajan ihan tuska hiki jne. Toivottavasti herätessä kaikki on hyvin. Mulla on pienestä pitäen välillä nukkumaan mennes ollut kyl sellasia ajatuskuvia, että jos joku yöllä tulisi ja murhaisi mut, aina lohduttanu itteeni, että aamulla kun avaan silmät niin huomaan, että oon elossa.No alan nukkua, jos vaikka nyt saisin unta. hyvää yötä!!

lauantai, 4. elokuuta 2012

This night

Juteltiin mun veljen kanssa, samalla kun pelattiin paskaa pelikorteilla, ja juotiin mun veljen jtn. ihme drinkkiä. Yhtäkkii se aloitti sanomalla: "mä voin nyt sanoo et mä oon ihan helvetin pilvessä" Noni, mitä mä siihe vastaan?! En nyt voi mennä porukoille sanomaan, kun niillä on raskas päivä takana, ja kerran kun veli suoraan sanoo et on päihtynyt muutenkin kuin alkoholin takia. Tultiin tosiaa perhejuhlast, jossa oli alkoholitarjoilut, join mäkin ja vähän joudun korjailemaan kirjoituksiani, joka on aika rankkaa kieltämättä.
Mun veli on sitä mieltä, että alkoholi on vain myrkkyä ja hasis ei oo mitään siihe verrattuna, koska selitti jottai et siin on rasvaa mitä ihossaki tai vastaavia, enhä mä mitään sellasist ymmärrä. Mulle se kuitenki sano et älä sä rupee polttaan pilvee, ku ne keltä sitä saisit ni ne käyttää sit jo kaikkee muutakin huumeita.
Sen mielestä pilvi pitäis laillistaa, kauheet selitykset siihenkin. Mut kyllä mä siihenki selitin et jos ne laillistetaa ni kyl nää ihmiset sit keksii jtn pahempaa mikä on laitonta, et ne voi jtn laitonta ottaa. Hollannissahan saa joitain lieviä huumeit käyttää, mut kyl ne tyypit sit käyttää paljon pahempiaki. En sais yleistää, mut ei se ny mitää maailma harvinaisintakaa ole.
Sit mun veli tajus et hän meneeki moikkaas kaverei, ja sinne läks. sit se ihmettelee et ku mä oon iha suht rento mut sit välil muistutan äitii. Eli onko ihmisten mielest järjen puhumine "nalkutus" vaan äidin puhet. mut eiks äidit yritä suojata lapsiaan... Onko maailma siin tilas ettei tosiaa ketään muuta ku just ja just omaa äitiä kiinnostaa lapsensa hyvinvointi ja tuleva elämä. Kai siskoki saa yrittää "auttaaa" . Eihä tä mun puhe hyödytä. On rrankkaa olla se, joka hoitaa pienempii sisaruksii, salata asia niiltä, kattoo veljen juttui sivusta, koittaa lohduttaa äitii, kuunnella sii sivus ystävien murhei, ja koittaa olla siin viel omal ajal positiivinen. Elää omaa elämää ja koittaa saada parisuhdet rullaamaan. Kerroin nyt täl jätkäl viestitellen mun veljen jutuist..se tuntu ymmärtävän aika pal.. ja ihana kuulla ku joku ajattelee, et kuin ihana mä oon ku huolehdin...vaik no must on vaa siskon vaisto ja oon aika herkkä muutenki täl jutul ja emmä tie mä en sais välittää, mu veljen mielest se et meijjä o vaikee olla ni on vaa meidä oma asia, meijä pitäis ottaa asia positiivisesti sen mielest ja hyväksyy.. sen mielest seki ois varmaa perkele välittämist. Kun hän on onnellinen tällä tavalla. Asian vakavasti ottaminen ja muutenki oikeeesti huolehtiminen ni on sen mielestä vaa nalkutust ja turhaa vineemist joka asiasta kun hän ei mielestää tee mitään väärää..
Nyt mä oon hereil kuuntelen ku kuuluu välil auton ovie sulkemist ja ulko-oven käymist, tulikoha veli kotii.
Joo tuli se. kävin kysyys tulikse kotii ni "eiku mä taikosin itteni tänne" mä en kestä.. eikä se kerro jääks se nyt kotii vai lähteekö tunnin päästä. kysyin et jäiks kaverit venaas sitä, mut se sano et ei. Muutenki se ihmettelee et miks  mä meen nukkuu, toivon etten jää seuraavist vknl kiinni ku en haluu huolestuttaa porukoit enempää ku niillon jo yks, eikä ne tajuu et mä voin olla ihan kunnolla vaikka vähän rikon rajoja ja juon.. Mu veli on juonu vittu viikon ja mitä lie muutaki ottanu täs.. nyt se näköjäs lähti vaiks sanos et menee nukkuu... tä on aika lailla maanpäällistä helvettiä.. näin loppujen lopuksi..
pian alkaa koulu, mult puuttuu kirjoja :D ja kadotin nettitunnukset. Tajusin et yks pakolline jääny valkkaamat kai..ja nyt on jätkäki asuu siel koulu lähel..tai no vähän säätöä on.. :D kyl tän pitäis täst käyntii lähtee.. jos pain vkon pääst meen vknl niil ku sillo kuulemma koko kämppä yksin sen hallus..ois siistii jos nyt alkais tä juttu toimii, ku se on iha kunnollinen, ja vähän vanhempi, mut tosi mukava ja sen kans on rento keskustella. Tos nyt vähä jos jotain hyvääkin tapahtuu ni tos sitä olis.  nyt alkaa sit elokuus tapahtuu pian ku eka sen jätkä luo sit seuraavana vknl on ryyppyjuhla ja sit on viel teatterin ryyppyjuhla :D Tästä se lähtee.. ja nytkin oon siis ottanu et anteeks kirj. virheist vaiks oon koittanu niit välttää parhaani mukaan :)

kesäkuus

Nyt alan ahkeroimaan teatterissa, että ennen jokaista kohtausta teen joko kyykkyjä, kyykkyhyppyjä, punnerruksia tai vatsoja, riippuen teenkö millaisessa tilassa. Varsinkin ennen läpimenoa teen kunnon lihaskunto harjoituksen, että olen hyvällä lämmöllä lavalla.

Aloitin myös 6 viikon punnerrus ohjelman, jonka avulla pitäisi tuon kuuden viikon jälkeen saada 100 punnerrusta. Pitää  kolme kertaa viikossa tehdä ohjelman mukainen määrä punnerruksia.

Tänään aloitin, tein myös 10x vatsat, 10x selät, 10x punnerrukset ja 10x kyykyt. Nuo tulivat alkuun. Sitten tein niin monta miesten punnerrusta kuin vain jaksoin. Jaksoin putkeen vain 20. Siis miten niin huonoon kuntoon on ihminen voinut päästä?!!?!? No kuitenkin siitä on hyvä lähteä. Sen jälkeen en malttanut odottaa tiistaihin tehdäkseni ohjelman, joka tuolla 20 punnerruksen startilla alkoi näin: 10 punnerrusta, 30 sek tauko, 10 punnerrusta, 30 sek tauko, 8 punnerrusta, 30 sek tauko, 6 punnerrusta, 30 sek tauko, ja sitten niin monta kun sai ja vähintään 7 punnerrusta, enhän minä päässyt kun just ja just tuon 7 punnerrusta. kyllä siinä kädet hapoilla ja syke korkealla. Sitten vain suihkuun ja suihkussa tein vielä muutaman vaivaisen sekunnin vatsalauta-asennossa oleskelua.

Ja aina kun kuljen rappusista yritän saada yhtä leukaa vedetyksi.

Tässä kuntoiluni tältä päivältä, huomenna teatterissa lihaskuntoa ja tiistaina pitäisi tehdä tuo sama punnerrus satsi. Toivottavasti saan nyt ryhtiä homman kotiin viemiseksi! Nyt mä jatkan kynien terottelua ;)))

Aijjuu piti vielä mainita, että kyllä huomaan kuinka paljon mielentilaan vaikuttaa tuollainen reippailu, olen jo nyt melkeen kuin uusi ihminen, nyt vaan pitää jaksaa toteuttaa.

 

Joskus kesäkuussa

Näin unta viimeyönä, että minä ja mun luokan kaveriporukalla päätimme kadota yhdessä. Matkattiin ihan helvetin kauas, tiesimme jo etukäteen paikan jonne mennä. Se oli sellainen rakennus, ihan sisustettu, mutta kuitenkin autio. No me pakattiin ja lähdettiin. Jossain välissä siellä oli kyllä kaksi poikaakin, toinen ainakin oli teatterista. Ja kummallakin tyttöystävät mukana, eli porukka oli eri vähän väliä mutta pääosin luokkalaiseni. Pääsimme perille ja kaikki oli hyvin. Mietittiin tarkkaan, että kauppaan saa mennä yksi vain, ettei etsintäilmoitusta ymmärrettäisiin, ja toinen mikä oli haastavaa, että miten saisimme päivitettyä uudet profiilikuvat facebookiin ilman, että poliisi saisi IP-osoitetta. Minua harmitti tuottaa tällaista surua äidilleni, katoamiseni johdosta, mutta minkäs teet, tiesin jollain tavalla, että munkin oli pakko vain kadota. Piilo sijaitsi Ruotsin rajalla, mutta sen paikan ilma ei todellakaan ollut mikään Lappi. Kuitenkin jossain vaiheessa tajusin, että minulla on esityksiä, enkä mitenkään voisi tuottaa sitä haastetta teatterille, että katoan näkymättömiin juuri 2-3 viikkoa ennen esitystä. Se olikin ainut asia mikä sai minut lähtemään takaisin kotiini, sanoin vain kavereilleni, että minä tulen sitten kun esityskausi ohitse ja, että voin lisätä heidän kuvansa heille profiilikuviksi, omalta koneeltani, jolloin poliisit saisivat minun IP-osoitteeni. Sitten vain heräsin.

En yhtään ymmärrä mikä mahtoi olla tuonkin unen idea. Mä oon ollut jotenkin aika synkkä tässä lähiaikoina, silleen, että on "vituttanut" ihan sairaasti ilman mitään syytä, ja on tehnyt vaan mieli kuolla pois. Mutta itse en itseäni voi tappaa, jos mulla ei ole syytä elää niin sitten kohtalo hoitakoot nirrin pois. Ehkä se on tää kaikki mikä sitoo muo elämään. Tarkoitan harrastus tai perhe, jollei mitään olisi ni ei kyllä minuakaan. (anteeksi jos vaikutan säälittävältä angsti-paskalta, enkai minä nyt itselleni mitään voi?)
Mun veli tuli eilen yöllä kotiin ja huusin kuka tuli ja se vastas sitten hetken päästä se lähti pois. En sitten sitäkään ihmistä vaan millään tajua. Enkä enää oikeen jaksa edes välittää. Mä olen loppu. HEIHEI.

25.5.2012

Nyt tiedän miten yhden lukion pääsykokeet menivät. Harmi vain, että se on siinä ja siinä pääsisinkö kyseiseen lukioon. Asia on pyörinyt ympäri päivän mielessä. Iloinen asia on, että ystäväni on päässyt samoilla pisteillä, muutama vuosi takaperin, mutta se riippuu, että kuinka hyvin muut ikäiseni tekivät pääsykokeen ja kuinka monta pistettä he saivat. Kai se sitten on ensi kuussa kun saan kuulla pääsinkö. Toivon ja rukoilen, että pääsen, sillä en halua tämän kaupungin lukioon, nykyisen yläkouluni suurin osa väestä on memossa sinne, sillä tuntuu siltä, että ihmisillä on erilaiset mielikuvat minusta eikä niitä kovin helpolla muuteta. Surullista on, etteivät tunne, eikä silti pidä jonkun mielikuvan takia. Sen takia haluaisin erittäin kovasti päästä haluamaani lukioon, sillä siellä on ystäviäni muutama, mutta silti täysin erilainen ilmapiiri. Ilman odotuksia.

Olimme tänään luokkanikanssa retkellä huvipuistossa. Ei mikään huippu luokkaretki, mutta hyvässä seurassa oli kiva kierrellä laitteesta toiseen. Ja tuli aika paljon bussissa säädettyä, mm. yksi poika luokaltani soitti kännykälläni opettajalleni, sillä en kertonut kuka kyseinen mies-henkilö on. :D kyllä siinä sain sitten selittää.

Veljeni ei ole käynyt kotona varmaan kuukauteen. Viimeksi kun hän oli hän oli keskustellut vanhempieni kanssa siitä, että hän tarvitsee vanhempieni tukea, jotta pääsisi eroon huumeista ja alkaisi paremman elämän. Muutamaan kertaan hän sillä viikolla kävi vanhempieni kanssa salillakin ja etsi töitä. Viikon varmaan jaksoi ja sen jälkeen ei ole täällä päin näkynyt. Nyt oli äitien päivä ja äitini synttärit, veljeni ei edes soittanut äidilleni onnitellakseen, ei onnitellut ollenkaan. Oli todella ikävää katsoa sivusta, kun äiti vain sanoo, ei se ole edes soittanut. Laitoin viestin veljelleni, että mitä niin pahaa äiti on muka hälle tehnyt ettei onnittele. Testasin jopa, että  onko hän ylipäätään saanut viestejäni kunnei vastannut, soitin tuntemattomalla nrolla veljelleni ja sieltä se vastasi kuin vastasikin, painoin punaista.

Siskoni tulevan aviomiehen juhlissa näin viimeksi veljeni. Hänellä oli uusi tyttöystävä. Liekö 1 tai 2 vuotta minua vanhempi. Ihan kaunis tyttö, muttei ollut kenellekään perheestäni kertonut, hänen isäpuolensa ylpeänä vain puhui ja puhui, kuinka veljeni oli tullut tyttöystävänsä kanssa heille jo muutamaksi yöksikin. Tiedän, että äitini loukkaantuu, kunnei veljeni tuo tänne tai edes ilmoita mistään, ja syystä loukkaantuukin. Ettei veljeni äitiäni onnitellut vaikka muistutin hänelle, on törkeää, ja sen vuoksi olen vihainen veljelleni. Eihän hän minuakaan onnitellut tässä muutama päivä sitten, joten ihan sama. Ehkä hän ei sitten halua olla tekemisissä, perkele antaa mennä vaan, miksi mäkään sitten surehdin hänen asioista, juuri kun luulin, että pian löydämme taas jonkunlaisen yhteyden.

En usko, että veljeni pystyi lopettamaan aineiden käyttöä.
Sitä on turha edes kysyä, käytti tai ei vastaus on "en käytä" niin se vaan menee.

Sain juuri allergiatestien tuloksen josta kuulin olevani allerginen, koirille ja kissoille (luultavasti siis myös kaneille, marsuille yms.) ja eniten koivulle, josta saattaa ne punaiset läikät kasvoillani johtua. Koulu on loppumaisillaan, enää ei ole varmastikaan mitään järkevää tekemistä koulussa.

Alkaa tämä usko itseeni jo pikkuhiljaa loppumaan, on niin paska fiilis ja tuntuu kuin melkein mikään ei onnistu, jollen lukioon pääse niin ei musta ole mihinkään sillä alalla, johon olisin aina halunnut.Tulevaisuuden suunnitelma on, että kun olen Suomessa opiskeluni hoitanut, niin pikimmiten muutan mielelläni Amerikkaan, jos vain mitenkään mahdollista. En vain jaksaisi tätä ympäristöä, ja haluan kauas Suomesta, mutta luultavasti nämä ovat vain nuoren teinitytön ajatuksia ja haaveita.

Nyt taisi tulla taas vaihteeksi pitkä päivitys, enkä tiedä jaksatteko lukea, mutta helpottaa saada pää tyhjäksi. Pahoitteluni, ettei nyt ole kuvia helpottamassa, en vain ole saanut koneelle ladatuksi.

21.3.2012

Musta tuntuu, että mä leviän täysin. Siis vatsa hui kauhea! ;)
Tänään tein aika jännittävän jutun. Oli koulu-uintia, ja hyppäsin ensimmäistä kertaa 10m korkeudesta. Olin täysin paineissa siellä. Muistan hypystä vain, että astuin pois, ja seuraava havaintoni onkin sitten jo veteen koskeminen. Jälkeenpäin kertoivat, että olin kiljaissut aika komeasti. Noloa, mutta silti se hyppääminen niin korkealta oli hyvä, kun ei kaikki voinut valittaa, että mikä kesti, kunneivat itse hypänneet.
Sain tänään varattua lääkärin ajan, TOUKOkUULLE! ei oo todellista. No pääasia, että sain. Tarvitsen lähetteen allergia-testeihin. Olen arvellut aika moneen asiaan, allergiaa. Maanantaina havahduin kun aamulla järkytyin kun kasvoissa oli "likaa". Koitin pestä, muttei se lähtenyt ihan paniikissa siitä äidille. Jotain läikkiä vielä naamassani onkin. aika jäätävää.
Toisen kerran jouduin kääntymään terkkarin puoleen kun särki pää ihan vietävästi. Ja nyt kotoakin loppui buranat.
Nyt tapahtuu jotain outoa, koska isä ja veli juttelevat. En tiedä yhtään mitä on meneillään. Olin menossa puhumaan pikkuveljestäni, mutta jouduin kääntymään jo ovella. Mun veli itki. Mä en muistais koska viimeksi se on itkenyt. Muttei se kovin herkkä oo normaalisti. Kai se varmaan jotain raha-asioitaan valitteli, kun on vähän pulassa, pikavippien kanssa. Jotenkin käy sääliksi, olisi ihanaa, josse jo pian tajuaisi mitä on tekemässä. Ja edes yrittäisi päästä eroon, mutta ei, ei tietenkään, ainakaan vielä!

Aijjuu, ja joo en oo nukkunut kun jotain 4-6 tunnin unia tässä muutaman viikon ajan, olen vähän väsynyt päivisin, öisin teen mitä jaksan. Ja oon koneella, huonotapa.:)

Hyvää viikon jatkoo muille! :)))

10.3.2012

Vitsit mä olen huomannu, kuinka mä yritän olla ikäistäni vanhempi tai kypsempi. Voikohan se johtua siitä, että pidän hengaamisesta itseäni vanhempien seurassa. Olen pienestä pitäen ollut se "joukon nuorin". Eilen tein kiristyneessä tilanteessa erittäinkin huonon tempauksen, joka aiheutti aika kovan kiistan sillä ei sitä kaikki vitsiksi välttämättä ymmärtäneet, ja huonohan se olikin. Kun toinen osapuoli oli poistunut läheltä, niin käteni kylmenivät. Olen huomannut, että jos minua pelottaa, jännittää tai tapahtuu jotain kummallista niin yleensä ensimmäisen reaktion jälkeen, vartaloni jäätyy, tulee kylmä, ihankuin talvella seisoisi bikineissä ulkona. Yleensä vähintään käteni jäätyvät, ja voi alkaa tärisemään. Sama voi tapahtua jos on tapahtunut eteneminen esim. ihastuessa. Tilanteessa ainut asia, jonka koin loukkaavana oli, kun kuulin ystäväni sanovan, että "se on vain lapsi". En tajua miksi se loukkaa, ehkä sen takia, etten todellakaan haluaisi olla lapsellinen tai lapsi. On palava halu olla ikäistäni vanhempi ja viisaampi. Nämä ihmiset ovat minulle silti ERITTÄIN tärkeitä, enkä ikinä vaihtaisi pois. Totta kai saimme sovittua ja siinä pyyteli anteeksi yksi sun toinen osapuoli, vaikka minun se olisi ollut ainoastaan, tai minä juuri olisin ollut sen velkaa. Ihana tunne kun on sellaisessa porukassa, joka osaa sopia erimielisyydet, ja niin puhtaaksi, ettei asia jää kaivelemaan. Tuosta lapsi asiasta en sanonut mitään ajattelin sen olevan turhaa.
On ihanaa, kun yksi ystäväni on taas vaan tullut tärkeämmäksi. Hän tietää paljon minusta, ja on ihanan auttavainen ihminen! Tiedän, että luet tän! ;) Mutta totta tuo on. On ollut ihanaa kun olen saanut tutustua sinuun tässä 3 vuoden aikana. Jäin ajattelemaan, yhtenä iltana, että kuinka olen yleensä porukassa se joka tuntee olonsa niiin ulkopuoliseksi. Mietin, että teatterissakin, vaikka ryhmä on mitä lämpimin, en vain ole osannut alusta asti sisältyä porukkaan. Ei teatterissa luulisi, että voisi olla erilainen. En ymmärrä miksen ole tehnyt asialle mitään, en vain päässyt tutustumaan kehenkään niin tarkkaan. Nyt kuitenkin tunnen, että ainakin toinen ryhmä (4 henkilöä) todellakin ehkä jopa pitävät minusta. Tai ainakin nyt vknl heidän kanssaan vietettyäni on hassua, miten tunnen kuuluvani heidän ryhmäänsä. awws. ovat niin ihania ja olen iloinen siitä,että tulin tänne.

Onpas paljon outoa ja sekamelskaista ajatuksiani... hahh luin ton äske uusiks enkä korjaa kun tuntuu hassulta et kirjotan sekaisista ajatuksista ja kirjoitan senkin niin ajatuksissani, ettei oikeen fiksulta kuulosta. Tänään on jo niin ikävää kun huomenna taas alkaaa koulu, ei ole todellista, en mä HALUA ! se on niin ahdistavaa mennä jonnekin sinne tai jättää tämä vknl asuinpaikka. Mä haluaisin muuttaa yhdysvaltoihin, pitäähän olla jtn. mitä unohtaa.

29.2.2012

Dodii, sain nyt sitten siitä äidinkielen kirjailija-tutkielmast, kirjallisesta osuudesta yhdeksikön ja suullisesta(puheesta) täyde kympin :D oli muute ainoo kymppi suullisist, lol varmaan leijun täällä. Sitten maantiedon kokeesta 9- ja fysiikan koetta en tee, sillä ope niin laiska, ettei jaksanut tehdä minulle eri koetta. Englannin kokeen tein, mutten ole saanut vielä takaisin.

Huomenna menen aamulla kesätyöhaastatteluun. :) Menisin hoitamaan pikkulapsia. Saa nähdä kuinka hyvin se sujuukaan. Ainakin minua jännittää ihan hirveästi! :D Menee siinä poissaoloiksi aamutunnit kun on haastattelu aamulla, ja saan nukkuakin pitkään. Jes.

Veljeni kuulumisia en tiedä oikeastaan. Eipä ole näillä main näkynyt. Mulla oli yks tosi ihana kaveri täältä netin kautta kylläkin (joo voihan se olla säälittävääkin) Nyt kuitenkin se jätkä on ollut ihan outo ja tyly, vähän kyllä kyrsii siinä olis ollut niin täydellinen unelmien poikaystävä, ihan luonne ja ulkonäölt VARSINKIN. ♥

Anteeks tä kone ei toimi nyt et saisin käännettyä, mut mun mielestä noi on niin somia noi kaks limsa juttuu et olla ja voi, toinen on Britanniasta ja toinen lentokoneesta! :33


En saa otettua uusia kuvia, sillä sattui mulla pieni tapaturma, latausjohto/liitin katos, tyypillistä mun tuuriani. Enkä olekaan vähään aikaan postannut mitään, sillä on ollut kiirettä ja kaikkialla menoja, alkaa käymään raskaaksi tämä kouluelämä. :D

Yks mun ihan parhaista ystävistäni nyt sitten laitto välit poikki ja käski jättämään rauhaan. En mä voi irrottaa kunnen haluu menettää, ja se on aina mulle paras kaveri vaiks se tekiskin mitä! Musta tuntuu, että mä utelin sen yksityisasioit liian pitkälle ja tiedän siitä liikaa ja siksei hän kestä olla mun seurassa enää. On vaan niin väärin kunnen mä haluu luopuu ystävistä !! Liikunta kuitenkin pitää meit vielä edes vähän puheväleissä. Ihmiset mikä on kunnette voi olla ikuisii ja aina sovussa! ♥♥ En kestä sitä menetystä tai "hyljätyksi/syrjityksi" tulemista minkä sain kokea alakoulussa, se on niin kamalaa !

En olekaan käynyt vähiin aikoihin terveydenhoitajalla enkä tiedä koska muka viitsin mennä. ! :D
Ja toi kissa neitiseni tuhisee tuossa vieressä kun nukkuu pikkane♥♥♥

21.2.2012

En oikein tiedä mitä kotona nykyään tapahtuu. Huomasin, että lompakostani oli viety kymmenen euron seteli ja olen siitä aivan varma. Ilmoitin siitä sitten samantien vanhemmilleni, jotka rupesivat keskenään keskustelemaan, että heiltäkin on välillä kadonnut seteleitä. He tietävät, että isoveljeni on huonossa tilanteessa ottamansa pikavipin takia. Ja ovat kyllä arvailleet, että millä tavoin veljeni mahtaisi rahaa saada, esim. myymällä asioita. He olivat alkaneet ääneen puhua, ettei veljeni voisi enää asua täällä jos hän on kerran varastellut rahaa vanhemmiltaan ja siskoltaan.

Yllättävän käänteen kuitenkin teki se, että pikkuveljeni ilmoitti, että hän on varastanut vanhemmiltani rahaa ympärivuoden, eli tunnusti. Hän oli yläkoulun paineiden alla ajatellut, että kaikki muut ovat rikkaita ja hänkin tarvitsee rahaa. Hän ei kuitenkaan ole minun kymppiäni vienyt enkä nyt tiedä heittävätkö vanhempani isoveljeni pois kotoa. Sinäänsä se olisi sitten minun syyni. Pikkuveljeni yritti ehdottaa, että jos minä nyt ilmoittaisin/valehtelisin vanhemmilleni sen kympin löytyneen ja, että se olisikin ollut minun erehdykseni, jolloin veljeni ei olisi mitenkään osallinen. asiaa hankaloittaa se, että jos minulta sitten jatkossakin katoaa rahaa vanhempani eivät ota tosissaan, että joku olisi vienyt.

En haluaisi mun veljeni lentävän ulos kotoa, sillä pelkään, että mitä jos hän suuttuu ja jos kotimme ja eritoten vanhempani rupeavat jäämään rikoksien uhreiksi yms. vähän kuin kosto. Toisaalta se saattaisi saada veljeäni avaamaan silmänsä, että kaikki on mahdollista. En oikein vain osaa ottaa kantaa. Veli on kuitenkin niiin tärkeä vaikka olen erittäin katkera(?) ainakin vihainen siitä, että hän teki näin!

18.2.2012

Loma alkoi, veljen olinpaikasta ei hajuakaa se vaa yhteen päivää lähti jonnekin. No iha sama, kunha säilyy hengis. Koin "yllätys paranemisen" tai no niin kun perjantaina en ollu kipee mutten kyllä koulussakaan. Mä olin tänään kotona. En edes muista mitä mä tein, mutta ajauduin sitten koneelle ja rupesin laulamaan karaokea. Jossain kuuden aikaan kännykkä soi. Ja mulla tulee helposti aina kauhea paniikki, kun tajusin, ettei alhaalta oo kuulunut mitään pitkiin aikoihin. Sitten mulle tuli sellainen kauhuleffa fiilis ja ajattelin, että pian joku huutaa puhelimeen tyyliin "TUU ÄKKIÄ ULOS KOTOOTAS SIELLÄ ON JOKU" en tajua kun mulle tulee aina tuollaisia, enkä ensin meinannut uskaltaa mennä vastaamaan. Kuitenkin menin huoneeseen ja katsoin, että isoäiti soittaa, siinä sitten kauhuleffa ajatukset katosivat ja vastasin nopeasti. Hetken päästä menin alakertaan ja huomaan, ettei siellä tosiaan ollut ketään enää, eli isä ja pikkuveli olivat lähteneet jonnekin. Tein leivän ja jäin katsomaan tv:tä. Onnekseni veljeni on niin äänekäs, että kun kuulin ulko-oven käyvän hetkeksi hiljennyin, mutta veljeni puhe paljasti, kuka saapui.

Mä nyt muuten vain kirjoitin noin tarkkaan asioita, koska mietin, että miksi ihmeessä mä pelkään niin paljon koko ajan, ja jos olen yksin kotona niin olo on erittäin turvaton. Sama kun, jos äiti on opiskelemassa vknl. Ja isäni lähtee illalla karaokeen, niin aina pelkään, jos olen vanhin kotona, vaikka jäähän sinne pikkusisaret. Pelkään myös alitajuntaisesti tai jotenkin, että kun ja jos veljeni tulee kotiin tuo mukanaan vieraita tai on erittäin sekainen ja olen yksin. aina kysyn jos isäni on lähdössä, että ¨onko veli toisess kodissaan vai onko se tulossa vielä kotiin" Olen kyllä tehnyt isälleni selväksi etten nauti yhtään jos jään "yksin" kotiin valvomaan, ja yleensä aina valvon kunnes isäni tulee. Ehkä oudointa miten olen tuntenut oloni "turvalliseksi" tai mitä olen tehnyt oli mennä pikkuveljeni ikä ero 10 vuotta.. viereen nukkumaan hänen pieneen vuoteeseensa. Muutamaan otteeseen olen tehnyt niin, en enää 2011 vuotena mutta varmasti kaksi vuotta sitten vielä mä aina haen kissan huoneeseeni kanssani nukkumaan, sillä sekin jotenkin turvallistaa oloa. Olen mä kyllä niin outo. :D

Mulla ei ole hajuakaan, että milloin mulla on seuraavan kerran sitä ihme keskustelu juttua. Viime käynnin jälkeen on tapahtunut niin paljon kuten se jauhamani isän äidin kuolema ja hautajaiset jne. Enkä oikein tiedä kuuluuko omista "peloista" kertoa sille psykiatri tyypil?? kannattaako? Koitan viel nytten ennen kuin tallennan niin hakea kuvan kisusta.

Joo tosa se niinku tykkää maata mun unipöydän reunalla tollee puoliks :D Seura tekee kaltaisekseen eli tyhmäksi.ja kyllä laatu kusee.

PS. musta on aika perseestä tää "talvi" ja muutenkin kylmyys ja lumi vois painuu nyt suoraa sinne missä sitä kaivataan. Kevät saapuis ja jos vaikka piristyiskin, ja joo tiedän on vasta hiihtoloma mutten mä mitää lunta tarvii.

15.2.2012

Ei vitsit mä oon ollu kotona ku kuollu lahna ainaki 23/7 sängys nyt niinku maanantaista lähtien ja huomennakin vielä kotona.. saaa nähdä menenkö perjantaina. Syynä on, että mun vatsa sattuu. Mä en pysty syömään. Söin viimeksi lauantaina teatterissa täytetyn patongin. Sen jälkeen olen elänyt lähinnä aktimel-jukurteilla ja juomalla niit joitain maitohappo juomajugurttei ja sit mehua.. Tänää äiti ojensi mulle Gefilus- pillereitä. No olo oli jo parempi, mutta nyt sitten söin dents pastilleja muutaman ja ei juma tässä sitä taas maataan sängyssä. Vatsa tuntuu niin nyljetyltä. Muutenkin aika moni luulee, että vain lintsaan ja se jos joku on tosi ärsyttävää. Muutenkin nyt sitten eilen puhuin luokkalaiseni pojan kanssa. Tämä poika on mun mielestäni todella kiva, silloin kun se on. muutama päivä sitten se oli ihan paras, ja puhuin hänen kanssaan puhelimessa aamu neljään, siis maanantaina. Sitten eilen hän taas haukkui mua ja ärsytti. Mä en sitten voi kestää enkä ymmärrä kun mä oon aina antamassa anteeksi vaikka tiedän, että pian hän on taas haukkumassa minua. Äh, kyllähän minä itse tiedän olevani idiootti tai tyhmä, ei sitä muiden tarvitse erikseen kertoa. Nojoo tossa nyt vähäsen purkaamista. Eilen olin kyllä ihan silmittömän vihainen. Ja niin no toivottavasti edes laihtuis niiin olisi tästä syömättömyydestä hyötyäkin, VIITSI VITSII vapise Tero :D ! ! !??! :D toi oli sit iha oikeel ihmisel.. ei sen nimi kyl ihan Tero oo mut kuitenkin . :D

10.2.1012

En oikein tiedä mitä sanoisin. On ollut sellainen tauko, etten oikeen osaa aloittaa... Nyt on mamma saatettu taivaaseen. Ja pappaa yritetty lohduttaa. Terveydenhoitajalla käyny joka päivä hakemassa buranaa täänään kakskin.;D En tajuu ku mulla osaa sitten päätä särkeä.. Tässä oon sitten yrittänyt hankkia vkon lopun bileisiin vähän kaikkea k18 ;D mut heikolla menestyksellä..Ehkä näin on parempi. Odotan silti täydellä innolla. Tänää oli hetkittäin hauska koulupäivä ja kotitalouden opettajanikin kehui viime perjantaista mun tekemää baklavaa parhaimmaksi mitä hän oli koskaan maistanut (Y) leijan pisteet kotiin. Nyt mun pitäis lukee fysiikkaa.. En tiedä mitä veljelleni kuuluu kun ei se ole kotona. eilen tuli keskiyön jälkeen... no saa nähdä. ! ;D viikon lopun jälkeeen palauttelen kuulumisiani..

30.1.2012

Moi. En tajuu kun mulla ei ole migreeniä, mutta mulla on tosi useasti päänsärkyä, varsinkin nykyään. Ehkä se johtuu näistä vaikeista ajoista. HEHHEE oon kyllä todella tyhmä, ja mä olen huomannut, etten edes muista milloin viimeksi söin jotain kunnollista ruokaa. Tokihan söin tänään ruoakseni broilerisämpylän, jonka ostin Siwasta. No mutta ensin mun pitäisi karsia karkit pois ruokakuviostani. :) Mutta ei huolta ei minulla ole mitään anoreksiaa vaikken välillä söisikään, vaikka jotkut viime keväänä luulivat. ;O ei kyllä tällä vatsalla :D

Veljeni ongelmat senkun kasvavat. Hän on taas nyt toisen kerran ostanut pikavippiä. Mikä idiootti. Poika on veloissa vanhemmilleni, valtiolle ja hankkii sitten pikavippiä. Ja tulot nolla paitsi sitten kansaneläkelaitokselta tulevat tuet. Olen iloinen, että hän on innostunut musiikinteosta kavereidensa kanssa. Muuten hänellä ei muuta olekaan kuin lapio kovalla vauhdilla kaivamassa ojaa.

Ajattelin, että voisin verrata veljeni tilannetta edesmenneeseen isoäitiini. Isoäitini halvaantuminen voisi olla sama asia kuin veljeni siirtyminen päihteiden maailmaan. Sen jälkeen mammani oli vain sairaalassa eikä voinut tehdä mitään, hänellä oli pappa, joka kävi kahdesti päivässä katsomassa, tietenkin myös me kaikki muutkin. Veljeni sen sijaan tyhmyydellään menettää lähimmäisiään yksi kerrallaan. Kaiken luottamuksen hän onkin jo menettänyt. Ikävää oli seurata mamman tilan huononemista, sillä itse ei voinut mitään muutakuin koittaa antaa hänelle hyviä viimeisiä hetkiä ja seurata heikentymistä ulkopuolisena. Sen sijaan veljeni tilannettakin joudun vain seuraamaan, ikävä raja kulkee vain siinä, että veljeni pystyisi vielä lopettamaan päihteet jos itse tajuaisi asian. Mutta kuten sanottu siinäkin joutuu seuraamaan sivusta sitä kuinka veljeni kaivaa kuoppaansa pian syvemmälle kuin no se olisikin jo sopimattomasti sanottu jo pelkästään omaksi luettavaksikin. Se miksi veljeni ei tee mitään on siinä, ettei huumeet mitään vaaraksi ole, päin vastoin ne ovat parempaa kuin alkoholi, koska ei tule krapulaakaan. Ei oo tosissaan tällasta tapaust oikeesti tä käy niin paljon hermoille. Veljeänikin harmitti mammani huono tilanne ja kuinka väärin se mammalle oli, minkä helvetin takia hän kiduttaa tietoisesti itseään samalla tavalla.

Anteeksi nyt pääsi kirosanakin, enkä aio ottaa pois! ;D Päätin nyt tehdä tämänlaisen postauksen tällä kertaa. Ensikerralla erilainen. Nyt särkee niin paljon pää, etten tosiaan kirjoittele enempää.

24.1.2012

Innostuin aamulla ottaa vähäsen tällasiii kuvia :D kun teki mieli. (Y) Vaikka en itse ole kyllä mitään talvi-ihmisiä. Mutta joo... Mun veljellä on siis huume-ongelma. Se jäi huumeista 1. kerran kiinni vuoden 2010 syksyllä. Sen huumeiden käytön alottamisesta hän sanoi, että olisi jo yläkoulun aikana aloittanut polttamaan hasista, eli pilveä. Hän jäi kiinni, kun hän oli ollut kaupungilla. Vanhempani soittivat hänen tyttöystävälleen, että missä veljeni on. No en kovin yksityiskohtaisesti nyt selitä, mutta hän sitten myöhään yöllä löydettiin kaupungilta ihan päihtyneenä, ja kiikutettiin sairaalaan. Äitini kertoi sitten seuraavana päivänä, ettei veljeni ollut juonut, vaan aineissa.

No siinä sitten sovimme, ettemme kertoisi tästä kenellekään ulkopuoliselle. Se olisi voinut olla äidilleni työpaikalta potkiminen ja muutenkin ei täällä lähiseudulla olisi hyvä jos joku tietäisi, sillä silloin tieto olisi kaikilla. No sitä sitten elin pelossa jne. veljeni jäi sitten kiinni no pienistä jutuista.

Ensimmäisen kerran oikeasti itsekin varahduin, kun kerran isäni haki minut, veljeni ja hänen kaverinsa kaupungilta ja poikkesimme hesburgerin kautta ostamassa syömistä. Veljeni oli kummallinen ja aistin, että jotain oli meneillään. Autossa veljeni jakoi purilaisemme ja antoi minulle täysin vääränlaisen. Sanoin, että ei tä oo todellakaa mun mulla on se ruis. Veljeni pahoitteli virhettään ja antoi toisen. Sitten täällä koti kaupungissa keskustassa jätimme veljeni kaverin pois. Veljeni meinasi jäädä itsekin, mutta kuiskasin isälle: "älä päästä sitä" ja hänkin joutui tulemaan kotiin. Kotona hän oli koneella ja oli erittäin rento, kun kävin wc:ssä hän aloitti keskustelemaan, että käynkö minä ollenkaan juomassa? ja, että kun hän on täysi-ikäinen niin voin milloin vain pyytää häntä hakemaan. Menin sitten huoneeseeni ja yritin ja yritin saada unta, mutta en pystynyt piiloutumaan ajatuksiltani. Hetken päästä aulasta kuului jäätävää meteliä. Juoksin heti paikalle ja mitä näin, tietokone hiiri jossain näytöllä veljeni epämääräistä tekstiä ja veljeni siinä maassa nurinperin yritti nousta jalkeille. Saatoin hänet sänkyyn ja soitin äidille, mitä tulisi tehdä. Herätin isäni, joka lähti sitten viemään veljeäni keskussairaalaan. Aamulla selvisi, hänen olleen rauhoittavien vaikutuksen alaisena. Mutta kyllä teatterissa itkin railakkaasti.

Hän on nyt sitten taas kärähti näin "suurella" tavalla, ajoi autoa päihtyneenä. Vanhempani sanoivat, että joutuvat heittämään veljeni kotoa, jos tämä vielä jää kiinni, kuitenkin jossain vaiheessa, mutta pelkään niin paljon sitä päivää, meidän kaikkien puolesta. Tuo tapaus, jossa saatoin veljeni oli niin traumaattista minulle, että heräilen aina kaikkiin pieniinkin kolahduksiin, täällä kotona nukkuessa, en tunne oloani kovinkaan turvalliseksi, paitsi jos tiedän veljeni olevan toisessa kodissaan yötä. On se varmaan väärin noin sanoa, mutta kunnen oikeasti voi mitään tehdä kuin olla vain ja katsoa sivusta. Olin vuoden hiljaa veljeni tilanteesta, kunnes äitini kertoi työpaikallaan ja minä jälkeenpäin ensin ystävilleni ja sitten koulun terveydenhoitajalle, mutta siitä tulen kertomaan sitten jossain myöhemmässä postauksessa.

Nyt on sellanen fiilis, että olen vähän kipeä ja silleen. Ai vatsa sattuu erittäinkin paljon. Taidan lähteä nyt ja kiireellä. Hei vaan ja öitä.

23.1.2012

Nonni.. Tänää oli sitte melkee kummallinen päivä, kun koulussa oli periaatteessa vaan kolmen tunnin päivä (normaalisti viiden)kun oltiin Opolla parhaan ystäväni kanssa. No, ei siitä sen enempää, koulun jälkeen saatoin parhaan ystäväni ja lähdin itse sitten kävelemään kohti psykiatria. En tiedä miksi tätä henkilöä pitäisi kutsua, mutta jos nyt vaikka käytän sanaa psykiatri.

Olin toisella käynnilläni. Kun hän vähän myöhässä saapui paikalle, pääsimme aloittamaan. Psykiatrini asetti pöydälle eteeni tyhjän A4 kokoisen lapun ja antoi minulle käytettäväksi puuvärejä ja liituja. Ohjeiksi hän sanoi, että minun pitää kirjoittaa omanimeni paperin keskelle ja ympyröidä tai reunustaa nimeni jollain tavalla. Sitten minun piti ruveta lisäämään läheisiäni ja ystäviäni itseni ympärille niine etäisyyksineen kuinka lähellä sydäntäni he ovat.

Itkuhan siinä meinasi sitten tulla, kunnen tiennyt mistä ja kenestä ja kuinka läheltä aloittaa. No päätin sitten asettaa äitini ja isäni ja siitä sitten lähtikin. En enää pahemmin ajatellut kirjoitin vain nimiä. Kun sain parhaat ystäväni kirjoitettua ja sisarukset, jäin miettimään, että mihin asetan isoveljeni. Loppuen lopuksi päätin, että tärkeähän se on yhtä kuin isosiskoni, mutta se ettei enää vain synkkaa ei merḱitse siinä ettenkö yhtäpaljon häntä rakastaisi.
Sitten viimeisenä laitoin isovanhempani ja aloin itkeä. Tajusin siinä tilanteessa kun mietin kun toisen isoisäni menetin kuinka paljon olisi pitänyt osoittaa rakkautta enemmän, mutta hän kuoli niin yllättäen ja nuorena. Toisen isoäidin paikan tiesin heti, mutta tajusin myös, että haluan viettää aikaaa paljon vielä kun hän on täysin terve. Toisesta isoäidistäni jouduin hetken miettimään, hän on ollut sairaalassa niin kauan, etten toivoisi kenellekään samanlaista kohtaloa. Päätin, että vielä kun hän elää minun on aina kun näen oltava muisto hänelle ja pitää hänet mahdollisimman hyvin mielessäni. Toinen isoisä on ehkä kaikista etäisempi vaikka hän on tämän sairaalassa asuvan isoäidin aviomies. Hän vain on jäänyt kiinni, käy päivittäin hoivaamassa vaimoaan. Pitää häntäkin iloisuuden avulla koittaa piristää.

Siinä minä sitten kävin näitä ajatuksia päässäni ja itkin, sanaa en saanut suustani. Seuraava vaihe oli, että psykiatri kävi kaikki läheiseni siinä läpi ja kyseli mistä tunnen ja millaiset välit. Kunnes lopulta kysyi: "missä tämä isoisä asuu, tämä?, tämä?, tämä?" ja jotain muutakin heistä.. oli se kiva aloittaa, että "tämä asuu taivaassa!" :( Olin niin surullinen.

Toinen asia mitä me teimme oli "valokuva terapia" . Psykiatri levitti sille isolle pöydälle paljon paljon erilaisia kuvia ja käski minun valita ensin kuva, joka kuvastaa minun sen hetkistä olotilaa ja toisena kuvana olotilaa, jonka toivoisin, että minulla olisi. Kyllä siinä kesti valita, ja näihin kahteen tehtävään meni tunti ;D lol oon aika hidas.

Sitten loppuillan mä sopisin miten toimin ja saan pyydettyä anteeksi tai seliteltyä tilannettani, yhdelle parhaista ystävistäni ja olin myös teatterissa, jossa riehuin mukavan naisen kanssa, siitä tuli erittäin lapsellinen fiilis kun muut keskittyy ja me kikatimme kuorossa. ;) näin meillä, miten teillä?

Tossa oli psykiatri käynnistä nyt kummallinen postaus, pitää siirtyä facebookin puolelle sopimaan asioita yhden tyypin kanssa. En voi sanoa mitään musiikista, sillä on niin myöhäistä, etten voi musiikkia kuunnella. öitä ;)

22.1.2012

Tänään heräsin vasta jossain kahden maissa. Kummallista kyllä, mutta kukaan ei herättänyt minua. Menin sitten pikkuveljeni kanssa katsomaan hänen autot 2 elokuvaansa. Se jäi kuitenkin kesken sillä huomasin, että on pakko lähteä teatteriin. Jouduin jättämään veljeni yksin kotiin, mutta mikäs siinä, koska onhan meillä tietokone.

Teatterissa oli ihanaa, sillä en joutunut taaskaan ajattelemaan perusarjen asioitani. Teatterista minulle on jäänyt mieleeni filosofinen kysymys, joka kuuluu näin, että "Tulevaisuus on käsite, joka on ihmisen keksimä. Ei ole oikeasti tulevaisuutta tai menneisyyttä, on vain tämä nykyhetki. Miksemme eläisi tätä hetkeä niinkuin se olisi ainoamme?" Herran jestas nuo lauseet ovat herättäneet ajatuksia päässäni. Onhan se totta, että ihmiset ovat nimenneet nuo tulevaisuus ja menneisyys, mutta ihmisen muisti auttaa muistelemaan menneisyyttä, ja vielä paremmin sellaista mitä ei edes haluaisi muistaa. Kannattaa oikeastikin miettiä kuinka totta tuo on. Toisaalta joka kantilta katsottuna mielellään keksii tavan, jolla todistaa nuo väittämät vääriksi.

Huomasin kotiin kävellessä, kuinka ihanaa on vain kävellä yksin kuunnella kuulokkeista täysillä musiikkia ja kävellä sen rytmissä. Voi kuinka noloa olikaan tajuta kuinka eläytyi ja tanssahteli, miettisin, että kuinkakohan hassua on katsoa kun joku random vain pyötähtelee ja hypähtelee kuin pikkulikka. Vaikka en ole niin viaton kuin luulisi tai niin ainakin luulen, ;D

Ajattelin säästää tänään vähän näiden tekstien pituutta. Huomenna minulla on taas sitä terapiaa. En tiedä mitä siitäkin pitäisi olla mieltä. En voi uskoa, että se henkilö voi muuttaa pelokkuuden tunnettani millään tasolla, mutta ehkä se tekee hyvää kertoa ihmisille kuinka vaikeaa minulla onkaan, mutta näistä kerron tarkemmin myöhemmin. Jatkan taas perus iltaa musiikin parissa. Ja lopetan tämän merkinnän kuuntelemalla ; Hot Chelle Rae - Tonight tonight

21.01.2012

Tänään oli luova päivä, kun olin viettämässä aikaa teatterissa. Harjoittelimme yhtä tanssi koreografiaa. Teemme sen ryhmän kanssa esitystä, jota tulisi esittää loppukeväästä. Näytelmässä käsittelemme nuorten elämää, ja koen sen tekemisen itselleni kuin jonain terapiana.Olen kertonut ryhmälleni veljestäni, sillä halusin heidän tietävän, että miksi minulla saattaa välillä olla asiat huonosti.

Harjoitusten jälkeen kävin Citymarketissa ja ostin sieltä tulisia Habanero sipsejä, isälleni. Hyi vitsit kun me sitten saavuimme kotiin ja avasimme pussin ja söimme... Olen ylpeä itsestäni, sillä vanhempani kumpikin menivät sitten suoraan litkimään maitoa, kun taas minulla vain poltti. Aika terästä tämä tyttö. ;)

Tulin sitten tänne omaan huoneeseeni kuluttamaan tylsää lauantai iltaani. On se kyllä ihanaa, kun ei ole menoa ja saan vain heittäytyä sängylleni laittaa kaiuttimista kunnolla kovaa musiikkia ja kirjoitella blogiani.

Olen aivan innoissani tästä, että kirjoitan vihdoinkin omaa blogia, ja tekisi mieli ilmoittaa siitä koko maailmalle, mutta en voi, sillä en halua, että ihmiset tunnistavat henkilöllisyyteni, jolloin veljeni ja minun salaisuuteni eivät enää ole vain minun, blogini ja lukioiden välistä, joskin minulla edes on seuraajia. Se on myös syy, miksen voi laittaa kuvia, joissa näkyy kasvoni.

Mielestäni tuo pahvipussi kuva on täydellinen blogilleni, sillä se kuvastaa minua ja siitä kuinka joudun jatkuvasti yrittää esittää ihmisille, että voin hyvin ja minun on hyvä olla. Kyllähän välillä minulla on hyvä olo, ja jotenkin helpottaa tännekin kirjoittaminen.

Kännykästä, joka on liitettynä isoihin kajareihin soi parhaillaan: Mac Miller - Another night, joka sopii hyvin yhteen monien nuorien, kuten myös minunkin ajatuksiin, kun olen kerran sinkku. "I spend another night alone" voi ei ja nyt vaihtui kappale.. Green day - Boulevard of broken dreams. Nä laulut on niin kauniin surullisia.

Olen kova ihminen laulamaan, mutta luulen, ettei minusta ole laulajaksi laulutaitojeni vuoksi. Tokihan laulan nuotilleen oikein, mutta tarvitsisin laulutunteja kehittääkseni taitoja. Laulaminen on tapani rauhoittaa mieltä. Pienenä, kun olin maassa tai erittäin hyvällä tuulella ja esim. kotimatkalla lauloin aina. Myöhemmin joskus, joku naapurini oli sanonut äidilleni, että on se sitten ihanaa aikaa kun lapsesi pääsee pois koulusta, kun laulelee nii reippaasti ja kuuluvalla äänellä. ..voih kuinka noloa oli kuulla tuollaista, kun äitini kertoi.

Olen aina ollut mielestäni erittäin positiivinen ja iloinen ihminen. Siitä lukee alakoulun todistuksissa jne. On erittäin surullista, etten voi elää kuten muut nuoret, huoletonta ja vain vähän vastuuntuntoista elämää. Veljeni tilanteen salailun ja kaikkien pelon tunteiden sisällä pitäminen vaikuttaa erittäin paljon.

Silmäni karsastus on asia, joka häiritsee minua koulussa, sillä joudun aina keskittymään, että karsastaako minulla vai ei. Osaan kontrolloida sitä jollain tasolla, mutta en huomaa jos karsastaa, jos sen huomaisin itse niin kyllähän minä sen saan korjattua tarkentamalla katsettani ja keskittymällä asiaan, peileistä katson aina kun vain mahdollista.

En tiedä, mikä yhdellä 6-vuotiaasta asti samalla luokalla olevalla on minua vastaan, sillä hän on kova haukkumaan minua jne. En ymmärrä aina, koska hän saa kouluni muitakin poikia kääntymään minua vastaan puhumalla minusta pahaa. Myös jotkut, mukavat, nuoret siis uskon, että he ovat mukavia, sillä heillä on paljon ystäviä, mutta jostain syystä hekin solvaavat minua. No, olen iloinen, ettei minua haukuta vessojen seinillä, joissa niitä huomion hakuisimpia "teinejä" haukutaan. En itse haukkuisi ketään, sillä tiedän, että he ovat hyviä ystävilleen, mutta harmittaa kunnei kaikilla ole samaa ajatustapaa kuin minulla.

Minä itse pidän "bilettämisestä" ja juomisesta, mutta koska en ole noiden yllä mainittujen ystäviä en uskalla lähteä mihinkään bileisiin. Olemme päättäneet luokkalaistemme kanssa juoda sitten kunnon dirriin kun koulut loppuvat. Vanhemmille en ole ikinä jäänyt kiinni alkoholista. Mutta pikkuveljelleni kaverini huijasivat, että polttaisin ja eikös vain veljeni luullut sitä todeksi ja kertoi äidilleni. Mutta en edes silloin polttanut, oikeasti!

Olen seurustellut viime suhteessani noin puoli vuotta. Jätin silloisen poikaystäväni kesällä. Se oli vaikeaa, mutta sain jätettyä tämän. Hän silti roikkui minussa erittäin kauan. En voi käsittää, että hän aloitti syksyllä taas uuden tytön kanssa seurustelun, mutta siltikin kyseli minulta, että jos me vielä joskus palaisimme yhteen. En todellakaan halua, sitäpaitsi hän seurusteli kaverini kanssa. En olisi sallinut eksäni puhuvan minulle tuollaisia kun kerran seurusteli. He erosivat, mutta kun eksäni taas soitti minulle niin sanoin suoraan, etten halua olla häneen enää yhteydessä. Poistin hänet myös kavereistani facebook:issa. En tiedä kun minusta välillä tuntuu, että rakastankohan häntä vieläkin, mutten enää ikinä voisi alkaa hänen kanssaan, sillä hän petti minua törkeästi.

No, ei hänestä sen enempää. Haluaisin jo löytää uuden, joka olisi luotettava ja minua pidempi ja ikäiseni tai vanhempi, mutten ikinä suostu seurustelemaan nuoremman kanssa, paitsi jos joskus aikuisena, mutten ainakaan teini-iässä sillä osa omaikäisistänikin on vielä pentuja. Sinkkuudessa on hyviä puolia, esim. saan katsella ketä vain jätkää sillä silmällä. Saan keskustella kaikkien kaveripoikien kanssa ilman, että poikaystäväni tuntisi turhaa mustasukkaisuutta. Toisaalta haluasin taas seurustella, sillä silloin olisi joku, joka olisi tukenani, jakaisi rakkautta, voisin olla vain kainalossa ja kaikki olisi kuin ikuisuutta. Saisin jonkun, joka ymmärtäisi minua.

Ihanne jätkäni, hmm.. Mielestäni kuten sanoin poikaystäväni olisi täydellinen, jos hänellä olisi sydäntä paljon, ja olisi hyvä ymmärtämään omalaatuisuuttani, ymmärtäväinen, luotettava ja rakastettava. Asioita ulkonäössä, jotka olisi ihanne poikaystävässäni olisi varmaan, joko erittäin vaalea sinisilmäinen hymyileväinen blondi, tai sitten tumma, ruskeasilmäinen tummatukkainen poika. Hänen tulisi olla minua pidempi ja urheilullinen. Aina on plussaa, että jos hän soittaa jotain soitinta tai osaisi laulaa. minulla ei ole väliä, että juoko vai ei. Mieluummin ei tupakoitsisi enkä halua ongelma lasta, jolle joudun olemaan kuin äiti ja valvomaan hänen tekemistään suojatakseni häntä.

Haluaisin joskus muuttaa ulkomaille opiskelemaan, sillä siellä opin paremmin ulkomaisia kieliä. Voisin siltikin vielä lukion jälkeen opiskella Helsingissä tai jos vaikka Ruotsissa. No ne ovat asioita joita voin sitten kun edes tiedän minne lukioon pääsen tästä ysiluokan jälkeen.

Huhhuh, olenpa kirjoittanut paljon, ehkä tämä blogaaminen tekee hyvää, sillä silloin en voi häiritä liikaa fb chat kavereita paljollisella puheella. No olen aika varma, ettei tätäkään ketään muu tule lukemaan, varsinkaa koska tämä on niin pitkä postaus. Noh ehkä jätän kirjoittamista sitten myöhäisemmillekin päiville. Lopetan tämän blogi merkinnän nyt samalla kun soi Adele - Someone like you. "I'll find someone like you, I wish nothing like the best for you" No kuulemisiin.