Weird stuff...and long post..

Mua ei just nyt väsytä yhtään koska heräsin tänää klo 14. Mulla on näköjään fiilis kirjottaa.
Mun joulu meni ohi. Kaikki alkoi siitä kun mulla ei ollut joulukalenteria vielä 1. päivänä. Sitten aika vaan liukui ohi. Joululahjoja en ehtinyt ostaa. Ainoastaan yhden lahjan, jota en ehtinyt antaa ja toisen lahjan poikaystävälleni, minkä vein sitten jouluaattona hälle. :D ostin radioherätyskellon ja sitten mä lupasin maksaa sille rustolävärin. onkohan se homohtavaa? musta se on jees.
Mun parhaalle ystävälle en oo ostanut vielä mitään. :( Joulukortteja en saanut aikaan, tehtyä kenellekään tänä jouluna.
Viimesenä viikonloppuna olin töissä meinaan ennen uuttavuotta. Sitten maanantaina haettiin mun poikaystävä meille ja se lähti tänään 2. päivä tätä vuotta.
Kun se oli meillä niin mä itkin vaihteeksi kolmena iltana putkeen, jotenkin se osaa lohduttaa mua. LUOJAN KIITOS. Neljäntenä päivänä se sanoi mulle, että tänä yönä mä en saa itkeä. :D Enkä itkenykään. Se on pian varmaan mua vihaisempi mun eksälle, ja kaikelle mitä se on mulle tehnyt.
Mä kerran mietin jo, että mä vihasin sitä ja se rakasti mua, vaikka se satutti mua. Mulla oli eron jälkeen pitkään surullinen tila siihen nähden, että tuntui siltö kun ainut ihminen joka rakastaa mua on ihminen ketä mä vihaan. Ja se oli sairas, niin mietin tuunko koskaan löytämään ketään hyvää tai onko edes ketään hyvää ihmistä jolle kelpaan. Onneksi mulle kävi sit ikään kun lottovoitto, näin jälkeenpäin ajatellen.
Mä en tykkää enkä hyväksy mun vartaloa vaikka oon normaalikokoinen. Mä en hyväksy sitä mitä peilistä näen. Onneksi mun poikaystävä on mun vierellä, niin on edes joku, joka saa mut ajattelemaan järkevästi ja haluavan mun rakastavan itteäni.
Mä voin suoraan sanoo, että mä rakastan sitä enemmän kun itteeni. Ja kaikki mitä mulla on, on rakentunut sitä vasten. Jos se jättäis mut niin mä oisin taas se, jota ketään ei haluu, ei kuule, ei näe.
Mä oon miettinyt sitä mun oksennus yritystä sillon liikkatunnin jälkeen. Se oli mun huomionhakuinen teko. Keltään en silti huomiota halunnut saada. Mä vaan halusin satuttaa itteeni. MIKSI? mikä pakokeino itsensä satuttaminen ylipäätään on? Sen jälkeen musta tuntui vaan pahemmalta, ei auta ! Älkää kokeilko !
Mutta mä oon sairas, seuraavana päivänä käytiin vaihtarin kanssa ostamassa pizza  koulun ruokkiksella, ja lähdin sitten tunnilta ihan vain huvikseni vessaan ja oksensin sen ulos. MITÄ VITTUA ?! Mulla ei ollut paha olo, mä en halunnut laihtua, ajattelin vaan että pärjään ilmankin.
Mun poikaystävä on kanssa todennut et mä olen sairas. Sen sanominen satuttaa mua. Mä en tiedä mitään kamalampaa mitä mä voin ääneen sanoa kun sen, että mä oon sairas. Enemmän sattui kun mun poikaystävä sen sanos. Onneksi keskustelussa, koska aloin vaan itkemään ja itsesääliin vajosin niin se sano et se on onnellinen mun kanssa ja se ties mihin ryhtys. Se ei halua ketään toista. (ehkä mussa on siis jotain)
En mä tunne enää itteäni sairaaks. Mä syön nykyään. Mä no en saa vieläkään paljon asioita aikaan. En läksyjä, en joulusiivousta, en mitään. Mä en ajattele enää että oon läski tai ihan hirveen ruma. Itseasiassa osaan varmaan olla seksikäs ja voisin sanoa luonnonkauniiks, paitti et kuvat ei kyllä onnistu.
Lähiaikoina mä oon nukkunut huonosti ja nähnyt painajaisii. Joidenkin unien, mitä oon aamulla muistanut, symboleja ja tarkoituksia haluaisin ymmärtää, mutten ole kirjottanut ylös niin vähän vaikeaa.
Yhdessä unessa, jossa poikaystäväni ei vastannu puhelimeen ja sit mä pyöräilin sen ohi ja näin ku se hieros jotain muijaa ja mä olin mustasukkanen ja näytin vaa keskarii et se lähti perää.. (en jaksa selostaaa koko unta niin selostan lopun) ..mä menin takas sinne mis mun py oli ja muit muijii joille mä sit vähän niinkun hävisin niin menin niitten kaikkien eteen niin et mun py varmaan näki ja työnsin sormet kurkkuun ja oksensin. Mä halusin että mun poikaystäväst tuntu pahalta nähdä kun mä kärsin. sit mä heräsin.
Mä oon ehkä nyt purannut tarpeeks taas vaihteeks, vaik tien ettei ketään tätä lue :D Eikä ketään tätä jaksaiskaan lukea, jos joku jakso, niin pahoittelen sitä jos lauseet jäi ilman rakennetta tai jotain, sillä mä kirjoitan vaan mitä ajattelen, en varsinaisesti ajattele mitä kirjoitan.
Kuitenkin HYVÄÄ UUTTAVUOTTA, toivotaan, että tämä olisi jo parempi ! Olkaa onnellisii siitä mitä ootte, millainen vartalo ja huumorintaju teillä on. Älkää tehkö asioita joista tulee vaan pahamieli, kuten käydä vaa'alla ! (pitää muuten onnellisempana)  ja toteuttakaa unelmianne, vaikka se pelottaisi, sillä mä aion tehdä saman !

Because I'm happy

Pitkästä aikaa reipas ja hyvä fiilis olin tänää keilaamaskin! :3 Fiilis biisi ei oo yllättävä, piristä musiikilla mustaa päivääsi tällä. Wanhoje treenit on alkanu koulussa ja mä tanssin mun poikaystävän kans. Asust puuttuu viel vannehame ja sit kengät ainakin. Nyt voisin tehdä ittelleni uudet kynnet huomiseks kun meen kavereitten kans kaverin luokse yöks. :))

Silmää meni kai maskaraa, pitää sitä jotai ikävääki tapahtuu..Elikkäs kynnet, suihku ja onnellisesti nukkumaan.

I'm strong, I'll fight and do my best !

Kun olin pieni, niin näin usein painajaisia, joista heräsin sillä hetkellä kun joku olisi tappanut minut. Nyt viime vuosina näin unia, joissa olin tekemässä itsemurhaa. Sen jälkeinen kuolemanhaluiset unet olivat sitä, että kerrankin olin kadulla rukoilemassa ohikulkevia ihmisiä tappamaan itseni, koska en itse voinut sitä vanhempieni vuoksi tekemään.
  Viime yönä näin sellaisen painajaisen, jossa kotiini tunkeutui lisää ja lisää väkeä, joista jotkut tekivät välillä sellaisia juttuja joita väistämällä säilyin hengissä, tilanne oli kohdallani todella uhkaava, ja suojelin koko perhettäni, sillä tilanne tapahtui kotonani, yöllä. Kysyin ihmisiltä kokoajan, että kuka heidät kutsui. Loppu yöllä kun olin ikuisuuden kysynyt ihmisiltä, yksi tuttuni kertoi naisen nimen. Viimeisenä tämä nainen saapui kotiini ja keskusteli kanssani, hän kertoi, että minun on kuoltava.
   Normaalisti, tuossa vaiheessa minut joko tapetaan samantien tai lähden pakoon jne. Kuitenkin jäin sinne. Nainen yritti tappaa minua keittiöveitsellä tai saksilla lävistämällä. Lopulta en kestänyt enää painetta, tartuin naiseen ja väänsin tältä niskat nurin.
   En ole väkivaltainen. Luulen, että uni viestittää minulle, että jaksan taistella kaamos masennusta vastaan, minulla on asiat niin hyvin kuin olla pitää. Olen sanonutkin joillekin, esim. entiselle terveyden hoitajalle, että aion taistella masennusta vastaan, en halua enää masentua.
   Tämä on ensimmäinen syksy viimeisen masennuksen jälkeen, muo pelottaa ihan törkeästi. Paineet ja stressi ovat kovimmillaan. Ruoka ei enää maistu. Koko ajan olen väsynyt. Pelkään, ettei poikaystäväni jaksa pian enää kuunnella valitustani tai katsoa kun olen kokoajan herkkä.
  TÄ ON KAMALAA !
mä haluan kauas pois, sinne mis on lämmin... :(
Kai se elämä tästä lähtee luistamaan, jos nämä pahimmat hetket voitan. En pakene, en anna masennuksen vallata, vaan kohtaan väsymykseni, tiedän heikkouteni ja käytän hyviä puoliani läpäistäkseni tämän elämän haasteen ja matkustaakseni eteenpäin!
kiitti ja kuitti..