Kiire

Mulla on kokoajan ihan kamala kiire. Enkä sen vuoksi ahkerasti ehtinyt blogailemaan. Tämäkin tulee olemaan tällainen pikainen postaus, koska huomenna aikainen herätys..taas. Mulla on siis ollut koko viikon kaikkia menoja joka suuntaan. Ehkä viikon söpöin juttu oli se kun lupasin olla koulupäiväni päätyttyä yhden pojan kanssa. Tämä poika ei ole sinkku niin ei kuvitella sellaisia, mutta hän oli ostanut mulle (teko)kukan! Se oli ihana kun toinen ojensi sen seläntakaa kun nähtiin. :3 Jostain niitäkin herrasmiehiä tulee, mutta taitavat olla varattuja. Mä kirjoitan myöhemmin lisää, en halua kirjoittaa tähän nyt mitään angstia, jos olisi vaikka välillä "kevyempää" luettavaa. Öitä!

Pohdiskelua ja pulmia,,

Mistä voi ikinäkään johtua se, ettei voi sietää alastomana olemista toisten ihmisten seurassa, itseasiassa en viihdy alasti yksinänikään. Vaatteet ! Aina vaan VAATTEET! Ne on aina koveeraamassa mun vartaloa, mä en voi sietää mun vartaloa, enkä mä kestä et ketään näkee. En EDES mun pikkuveljeä.

No okei viimekesälomalla olin kyllä parhaan ystävän kanssa saunas ilma bikinei, koska enhän mä siinä kehdannut "isona tyttönä" alkaa pukemaan bikineitä, kun ei toiselle edes tullut varmaan mieleenkään. :D Toisaalta, ei se sit ollu kiusallist, sillee se oli vaa perus, ollaanhan me pieninäkin jo oltu saunomassa kahdestaan, ja luonnollista se on ja pitäisikin olla.

Mä en ole käynyt vanhempien tai perheenjäsenten kanssa saunassa varmaan 6 luokan jälkeen. Eli tälleen pian neljä vuotta. Mistä tä voi johtua? Mikä mun aivoissa on pielessä? Mä en vaan voi sietää mun kroppaa. HYI! Ruma ku olla ja voi. Miksi mun pitäis tuntee oloni normaaliks vaikka perheen kanssa saunoes? Hyi en vaan voi sietää ajatusta.
Aina vaan jotenkin ajattelee, että sitten kun mulla on se yks ja ainoo jätkä ja kun ois vaikka perheenlisäystäkin niin sitten, sitten uskallan olla miten vain.

Nykyään oon miettinyt, että mitä jos mä en pääse tästä alastomuuskammosta ikinä eroon?!?!! Tätä on tosi noloa julkaista mihinkään, mutta kun on totta.

Toinen juttu, mä paljastin mun pikkuveljelle 15.1. kun käveltiin bussipysäkille, koska mä olin ihan sekaisin raivosta, että meen jonnekin vähä niinku "psykologille" keskustelemaan ja en edes muista mitä kaikkea paljastin. Mun veli ei kauaa siitä keskustellut, mutta tänään se otti asian esille, ku oltiin kahdestaan käynnistämässä saunaa. No mä sitten saman tien sanoin, että joo se nyt vaan oli vitsi. xD Ja sitten veli tokas vain, että niin mä ajattelinkin. Kiva jos mun pikkuveli oliskin vaan menny porukoille purkamaan sitä. No ongelma on ratkaistu ja kaikki hyvin nyt pian nukkumaan kun vielä ehdin "ajoissa".

Vähän purkaan

Mun veli käyttää huumeita, taino omien sanojensa mukaan "en mä ole riippuvainen tai on se kiva nähä mitä sä veljestäs oikein ajattelet"

Sitä mä en saanu kertoo 8lk....-9 kunnes ysin keväällä.
Nykyään mä olen niin väsynyt ja kyllästynyt siihen aiheeseen, etten ikävä kyllä jaksa vain ajatella häntä. Sattuu sydämeen sanoa, että mulla on ihan sama, mitä hän tekee..

Ysiluokalla mä kävin paljon terkkaril keskustelemas.. ja tulin punasin silmin takaisin tai parikertaa terkkari lähetti mut pois koulusta. no mulla oli päänsärkyäkin.. jos mä olin hetke pois hain lääkkeen, mutta sit jos koko tunnin niin olin keskustelemassa.
 Sit se laitto mut psykologil tai jolleki.. ja kävin pari-kolme kertaa.

- "joo muistan ku x meni aina iha sekasin ku lähit pois tunnilt terkkaril laukunkaa"
- "kui se siit sekos?"
- "sen mielest se oli kamalan epäreiluu ku lähit tunnilt pois ja opettaja anto sun lähtee laukunkaa hakee pääsärkylääket eikä sun tarvinnu tulla takas ja ku olit siel nii usein ni se oli kai epist x:n mielest ...
 x on x"
 " mä en tajuu miks se vihaa mua, vai luulenko vaan. Joku asenne vamma mua kohtaan nii luulisin. Teki mulle ihanan paskat 10 kouluvuotta ja kääns ihmisiä muo vastaan, ja kyl senki on muutkin myöhemmin myöntäneet.
Sitten kun itkin sitä välillä kotona ni: "No ne pojat vain sattuu olemaan sellaisessa iässä..."
Silti mä uskon ja tiedän, että x on kiva..ainakin kavereilleen.
Niin, ja jollei x onnistunut kääntämään mun ystäviä, tyyliin ala-asteellakin mun ystäviä mua vastaan. Se haukku niitäkin, mutta se on sinänsä aika läppä, koska yksikin mun ystävä vaan nauro sille, melkeen kaks vuotta nuorempi poika tulee haukkumaan.. (Vai vitsailiko, en mä voi tietää)
Mä en hauku sitä sinänsä kusipääksi, ku tiedän, että se vika on mussa (kenessä muussakaan) .. ja mä en enää joudu kuuntelee sitä..

yläasteel mä tutustuin muutamiin tosi kivoihin tyyppeihin jne. niin en tiedä mitä paskaa se niilki puhus musta, kun se tutustu kanssa ja sitten en oikeen saanut enää mitää "yhteyt" niihin..
no iha sama lista on pitkä.. mutten kärsi siitä x:stä enää! :)

Mulle ainut ystävälline juttu mitä se o sanonu oli yks kerta kun tunnilla heitin läppää yhdel opettajalle, niin se sano et " pakko myöntää et toi oli kyl hyvä"
..mä muistan sen ikuisesti..

Jos mulle tarjottais ikuinen nuoruus, ottaisinko?

Jos mul tarjottais kuolema mä ottaisin.. tai jollain tavalla uusi elämä. Kysymykseen suoremmin vastaten olisi, että en ottaisi ikuista nuoruutta, koska en kestäisi kokea samaa uudelleen.

Sitten 2 tai kolme vuotiaasta ylöspäi mä olin tosi kateelline mun -98 pikkuveljelle.(Tosi pieni/liian pieni ikäero) Musta tuntu, että siinä on niinkuin äidin ensimmäinen biologinen poikalapsi, että hän on äidille tärkeämpi, jos meitä kahta olisi joutunut vertailemaan. ja silti must on tullu ihan liian itsepäine..
...ja jokseenki pelottaavan "narsistinen" tai no musta on surullista, että mä tunnen itseni sellaisena, että saatan raivota kunnes saan haluamani. (vrt. pilalle hellitty)

Pää hajoo !

Mä en todellakaan tiedä mitä mun pitäis nyt ajatella. Oli todella ahdistavaa käydä siellä keskustelemassa. Mua on ahdistanut se jo kauan, ja koulussakin sai ihankuin sekunttikellolla seurata: MILLOIN?!
Mä kävin siellä. Löysin paikan helposti, onneksi mulla oli mun ystävä mun seurana sinne mennessä, sillä muuten olisin varmasti vaan jättänyt uskaltamatta. Menin sisälle ja siellä oli eräs nainen vastaan ottamassa mua. Se oli vaan niin outo tilanne. En mä edes tajunnut sanoa kuka mä olen. Siellä sitä sitten keskusteltiin niitä näitä, jonkun verran näitä. Vähän se on sellasta perus "tutustumista", eihän ne voi mun asioista mitään tietääkään. Kerroin perheen asioista ja syömisestä jne.
Oikeastaan mun tekee pahaa jo pelkästään ajatteleminen asiasta. Mä oon täysi idiootti, kunnen tajuu "omaa parasta". Totuus on, että mä oon liian luuseri. Hän haluaisi mun käyvän uusiksi, koska ei yksi kerta mitään auta. Mä olen miettinyt, että mä en uskalla, mä en ole vielä valmis. Herää vain kysymys tulenko koskaan olemaankaan valmis?
Hän vippas numeronsa ja munkin piti antaa oma. Mä vähän pelkään, että sä saatat lukeakin tätä?!.. Koska mä annoin mun tän blogin osoitteen. Mä en vaadi sua ymmärtämään, kuin vaikeaa mun on tulla sinne, mutta mä en voi tällä hetkellä itelleni mitään, jos mä tästä rauhoitun, niin sitten saatan ottaa yhteyttä, tai jos olen täysin  ahdistunut siitä, että en hankkinut uutta aikaa. Muuten oli ihan mukavat tilat siellä - mutta mun tila on sitä mitä on.
Mun pitäis tehdä työhakemus loppuun ja alkaa nukkuu, joten ei muuta tällä kertaa.

Väsymys

Mä olen onnistuneesti nukkunut jo kaksi aamua reippaasti pommiin tällä viikolla.  Toisaalta tällä viikolla on vasta ollut kaksi aamua. Enhän mä voi nyt kauaa tässä valvoa ja vatvoa, että nukun pommiin. Pitää päästä ihan just nukkumaan, kunhan vähän päivittelen.

Aamulla iskä oli kuulemma ja ilmeisesti huudellut mua, ja avannut mun ovenkin aamulla. Mä olin vastannut iskälle jotain tyyliin "joojoo" ja iskä tyytyväisenä lähti. Sitten josain vaiheessa mä oikeasti heräsin oiskohan ollut pari minuuttia vaille kahdeksan ja menin alas. Kauheat valitukset sain äitiltä ja iskältä kuunnella. Ne vaan selitti, et tahallaan nukuit, koska heräsit jo kerran. Ja kun äiti ja iskä on päättänyt, että tahallaan nukuin, niin sittenhän mä varmaan nukuin tahallaan... :D Niitten varsinki äidin kanssa on turha lähteä vääntämään tosta asiasta, kun sanoin mitä vaan niin ne ei ota asiaa kuuleviin korviinsa, koska ne "tietää" mitä nuori ja laiska ihminen tekee.
Mulla meinas mennä sitten hermo kun ne ihan kettuillakseen mulle keskusteli siitä, ettei kummankaan vanhemmat ikinä joutunut herättämään kouluaamuina, että tä on ihan luksusta, että noi välillä huutelee, tai iskältä saan välillä kyydin niin, että olen ensin nukkunut pommiin ja sitten isän puheille. Melkein meinasin alkaa huutaa, että onneks mulla on sitten sellanen keskustelu juttu torstaina, että saan mut itteni kuntoo tästä paskasta, en sitten onneksi avannut suutani! - onneksi -!

Pääsin tänään tavallista aiemmin kotiin siihen nähden, että pääsin puolikolmelta koulusta. Mä ostin tänään lankaa ja sukkapuikot, vaikka tiesin etten osaa edes kutoa, tai en muista miten se toimii. Sain kuitenkin luotua silmukat, kun tulivat jostain lihasmuistista pitkän yrittämisen jälkeen. En tiedä mitä kudon, kunhan nyt jotain "ylimääräistä" tekemistä (se ylimääränenhän tästä vielä puuttuu..) Huomenna luen bussimatkan yhtä kirjaa ja äikän tunnilla teen läksyt seuraavaan aineeseen. Öitä.