Vähän purkaan

Mun veli käyttää huumeita, taino omien sanojensa mukaan "en mä ole riippuvainen tai on se kiva nähä mitä sä veljestäs oikein ajattelet"

Sitä mä en saanu kertoo 8lk....-9 kunnes ysin keväällä.
Nykyään mä olen niin väsynyt ja kyllästynyt siihen aiheeseen, etten ikävä kyllä jaksa vain ajatella häntä. Sattuu sydämeen sanoa, että mulla on ihan sama, mitä hän tekee..

Ysiluokalla mä kävin paljon terkkaril keskustelemas.. ja tulin punasin silmin takaisin tai parikertaa terkkari lähetti mut pois koulusta. no mulla oli päänsärkyäkin.. jos mä olin hetke pois hain lääkkeen, mutta sit jos koko tunnin niin olin keskustelemassa.
 Sit se laitto mut psykologil tai jolleki.. ja kävin pari-kolme kertaa.

- "joo muistan ku x meni aina iha sekasin ku lähit pois tunnilt terkkaril laukunkaa"
- "kui se siit sekos?"
- "sen mielest se oli kamalan epäreiluu ku lähit tunnilt pois ja opettaja anto sun lähtee laukunkaa hakee pääsärkylääket eikä sun tarvinnu tulla takas ja ku olit siel nii usein ni se oli kai epist x:n mielest ...
 x on x"
 " mä en tajuu miks se vihaa mua, vai luulenko vaan. Joku asenne vamma mua kohtaan nii luulisin. Teki mulle ihanan paskat 10 kouluvuotta ja kääns ihmisiä muo vastaan, ja kyl senki on muutkin myöhemmin myöntäneet.
Sitten kun itkin sitä välillä kotona ni: "No ne pojat vain sattuu olemaan sellaisessa iässä..."
Silti mä uskon ja tiedän, että x on kiva..ainakin kavereilleen.
Niin, ja jollei x onnistunut kääntämään mun ystäviä, tyyliin ala-asteellakin mun ystäviä mua vastaan. Se haukku niitäkin, mutta se on sinänsä aika läppä, koska yksikin mun ystävä vaan nauro sille, melkeen kaks vuotta nuorempi poika tulee haukkumaan.. (Vai vitsailiko, en mä voi tietää)
Mä en hauku sitä sinänsä kusipääksi, ku tiedän, että se vika on mussa (kenessä muussakaan) .. ja mä en enää joudu kuuntelee sitä..

yläasteel mä tutustuin muutamiin tosi kivoihin tyyppeihin jne. niin en tiedä mitä paskaa se niilki puhus musta, kun se tutustu kanssa ja sitten en oikeen saanut enää mitää "yhteyt" niihin..
no iha sama lista on pitkä.. mutten kärsi siitä x:stä enää! :)

Mulle ainut ystävälline juttu mitä se o sanonu oli yks kerta kun tunnilla heitin läppää yhdel opettajalle, niin se sano et " pakko myöntää et toi oli kyl hyvä"
..mä muistan sen ikuisesti..

Jos mulle tarjottais ikuinen nuoruus, ottaisinko?

Jos mul tarjottais kuolema mä ottaisin.. tai jollain tavalla uusi elämä. Kysymykseen suoremmin vastaten olisi, että en ottaisi ikuista nuoruutta, koska en kestäisi kokea samaa uudelleen.

Sitten 2 tai kolme vuotiaasta ylöspäi mä olin tosi kateelline mun -98 pikkuveljelle.(Tosi pieni/liian pieni ikäero) Musta tuntu, että siinä on niinkuin äidin ensimmäinen biologinen poikalapsi, että hän on äidille tärkeämpi, jos meitä kahta olisi joutunut vertailemaan. ja silti must on tullu ihan liian itsepäine..
...ja jokseenki pelottaavan "narsistinen" tai no musta on surullista, että mä tunnen itseni sellaisena, että saatan raivota kunnes saan haluamani. (vrt. pilalle hellitty)