Mä en todellakaan tiedä mitä mun pitäis nyt ajatella. Oli todella ahdistavaa käydä siellä keskustelemassa. Mua on ahdistanut se jo kauan, ja koulussakin sai ihankuin sekunttikellolla seurata: MILLOIN?!
Mä kävin siellä. Löysin paikan helposti, onneksi mulla oli mun ystävä mun seurana sinne mennessä, sillä muuten olisin varmasti vaan jättänyt uskaltamatta. Menin sisälle ja siellä oli eräs nainen vastaan ottamassa mua. Se oli vaan niin outo tilanne. En mä edes tajunnut sanoa kuka mä olen. Siellä sitä sitten keskusteltiin niitä näitä, jonkun verran näitä. Vähän se on sellasta perus "tutustumista", eihän ne voi mun asioista mitään tietääkään. Kerroin perheen asioista ja syömisestä jne.
Oikeastaan mun tekee pahaa jo pelkästään ajatteleminen asiasta. Mä oon täysi idiootti, kunnen tajuu "omaa parasta". Totuus on, että mä oon liian luuseri. Hän haluaisi mun käyvän uusiksi, koska ei yksi kerta mitään auta. Mä olen miettinyt, että mä en uskalla, mä en ole vielä valmis. Herää vain kysymys tulenko koskaan olemaankaan valmis?
Hän vippas numeronsa ja munkin piti antaa oma. Mä vähän pelkään, että sä saatat lukeakin tätä?!.. Koska mä annoin mun tän blogin osoitteen. Mä en vaadi sua ymmärtämään, kuin vaikeaa mun on tulla sinne, mutta mä en voi tällä hetkellä itelleni mitään, jos mä tästä rauhoitun, niin sitten saatan ottaa yhteyttä, tai jos olen täysin ahdistunut siitä, että en hankkinut uutta aikaa. Muuten oli ihan mukavat tilat siellä - mutta mun tila on sitä mitä on.
Mun pitäis tehdä työhakemus loppuun ja alkaa nukkuu, joten ei muuta tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti