Mistä voi ikinäkään johtua se, ettei voi sietää alastomana olemista toisten ihmisten seurassa, itseasiassa en viihdy alasti yksinänikään. Vaatteet ! Aina vaan VAATTEET! Ne on aina koveeraamassa mun vartaloa, mä en voi sietää mun vartaloa, enkä mä kestä et ketään näkee. En EDES mun pikkuveljeä.
No okei viimekesälomalla olin kyllä parhaan ystävän kanssa saunas ilma bikinei, koska enhän mä siinä kehdannut "isona tyttönä" alkaa pukemaan bikineitä, kun ei toiselle edes tullut varmaan mieleenkään. :D Toisaalta, ei se sit ollu kiusallist, sillee se oli vaa perus, ollaanhan me pieninäkin jo oltu saunomassa kahdestaan, ja luonnollista se on ja pitäisikin olla.
Mä en ole käynyt vanhempien tai perheenjäsenten kanssa saunassa varmaan 6 luokan jälkeen. Eli tälleen pian neljä vuotta. Mistä tä voi johtua? Mikä mun aivoissa on pielessä? Mä en vaan voi sietää mun kroppaa. HYI! Ruma ku olla ja voi. Miksi mun pitäis tuntee oloni normaaliks vaikka perheen kanssa saunoes? Hyi en vaan voi sietää ajatusta.
Aina vaan jotenkin ajattelee, että sitten kun mulla on se yks ja ainoo jätkä ja kun ois vaikka perheenlisäystäkin niin sitten, sitten uskallan olla miten vain.
Nykyään oon miettinyt, että mitä jos mä en pääse tästä alastomuuskammosta ikinä eroon?!?!! Tätä on tosi noloa julkaista mihinkään, mutta kun on totta.
Toinen juttu, mä paljastin mun pikkuveljelle 15.1. kun käveltiin bussipysäkille, koska mä olin ihan sekaisin raivosta, että meen jonnekin vähä niinku "psykologille" keskustelemaan ja en edes muista mitä kaikkea paljastin. Mun veli ei kauaa siitä keskustellut, mutta tänään se otti asian esille, ku oltiin kahdestaan käynnistämässä saunaa. No mä sitten saman tien sanoin, että joo se nyt vaan oli vitsi. xD Ja sitten veli tokas vain, että niin mä ajattelinkin. Kiva jos mun pikkuveli oliskin vaan menny porukoille purkamaan sitä. No ongelma on ratkaistu ja kaikki hyvin nyt pian nukkumaan kun vielä ehdin "ajoissa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti