Noni, nyt ilman mitää höpö puheita suoraan asiaan. Eiku joo sittenkin, ehkä tää tuli vähän myöhässä, mutta nyt on sitten aika Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen ja on alkanut Käärmeen vuosi. YAY ! Mä yritän etsiä sille jonkinlaisen kiinalaisen symboolisen analyysin, jollei löydy ja vaikka löytyisikin niin mulla on sille jo omia henk. koht. merkityksiä, joita huomaatte varmaan ajanmyötä.
Mä en osaa enää kontrolloida mun syömistäni! Hyi vittu ! Anteeks, mutta kun oon tosissani. No okei, mä painoin viime syksynä silleen 63-63.6 kg ja nyt kun olen tänään käynyt niin 61kg Silti, mulla oli painoa tän vuoden alussa 56.4 kg ja olin siitä niiiiin super iloinen, mulla olisi ollut enää 3-(max)5 kg pudotettavana, mutta ei, mä kontrolloimattomana paskiaisena olenkin päästänyt itseni siitä taas lihoamaan.
Mä tiedän, että on "väärin" laihduttaa, mutta kun mä AINA olen ollut BMI- arvoltani 18 maissa eli lievästi alipainoinen, niin miksen nyt saisi olla? "Murrosikä kasvattaa" joo mut ei sen pitäis muuttaa noin paljon painoindeksiä.. Mä en ole koukussa painonpudotukseen, koska mun itsekontrolli ei estä ostamasta makeisia, pitäisi varmaan alkaa ostamaan sillä rahalla hedelmiä, sillä niistä vähemmän lihoittavia pahoja sokereita kuin karamelleissä. Mä vielä pääsen tavoitteeni lähelle, ja uskokaa tai älkää MÄ EN LAIHDUTA SEN ALAPUOLELLE, EN TAIVU ANOREKTIKON AALTOPITUUKSILLE, mulla on vielä sentään järki tallella. Ei vain ole niin väärin vähän vain muokata mitä on. Sitä paitsi mä olen niin lauta, ettei mulla ole mitään menetettävää.
Huomenna lupasin mennä lukioystävieni kanssa kouluruokalaan syömään. Se olisikin jo toinen kerta tänä vuonna.
Mä meen nyt selvittelemään asioita kahden jätkän kanssa fbseen niin heipä hei !
maanantai 11. helmikuuta 2013
lauantai 9. helmikuuta 2013
Huomenta klo 16.18
Joo eli otsikostakin jo tajuaa. Mulla ei ollut minkäänlaista herätyskelloa ja tässä sitä ollaan vetäsin ihan tostanoin vaan 15 tunnin yöunet. Onkohan tä ihan normaalia? Oon vaan nnäköjään vieläkin niin väsynyt.
Ah, ihanaa kun elämä helpottuu koulun kautta. Ei ole siis enää 5 x klo 5 aamuja ! Silti koulutunnit tuntuvat kovin raskailta, enkä jaksaisi välittää yhtään mistään kemiasta. Miksi senkin pitää olla sen ykköskurssin niin pirun hankalaa?! Opettajakin selittää koko ajan, että "joo tä ei ole yläasteen kertausta, kuten vaikka fysiikka, vaan tässä kurssissa opitaan pelkästään uutta." Miksi? Miten kukaan siellä opetussuunnitelmissaan voi tosissaan uskoa, että kaikki Suomen lukiolaiset ovat olleet superaktiivisia yläasteen kemian tunneilla? Varsinkaan kun joillain oli kemia jo 8. luokalla. Jos ihmisillä on vain se murrosikä. Yläasteella mä ainakin vain pelleilin kemian tunneilla. OKEI, mulla oli ehkä paras opettaja ikinä, siinä aineessa, mutta kun on vaan pakko olla niin teini. Eli mun vain on pakko pärjätä tosta yhdestä kurssista.
Miksi ihminen ei vain voi määrätä tunteistaan? Mulla on yksi hyvä ystävä koulun ulkopuolelta, joka on poika. Mä olen sille pojalle vain ystävä. (kai?!) Pointti on siinä, että mä väkisinkin oon alkanut tuntee tunteit sitä kohtaan, koska me ollaan niiiiin läheisiä. Mut hei CAMOON, siinä on yksi pikkunen "nolo" juttu. Kun se on mua 2 fckn vuotta nuorempi. xD En mä tosissani voi ihastuu/rakastuu? Mutta kyllä, kyllä tunnen esim. kateutta, jos tämä hengailee eksänsä kanssa. Tai no tässä jutussa on sellainen kohta, että tämä poika hmm.. nimetään se nyt vaikka Jaakoksi. Niin Jaakko on vasta 4vkn sisällä eronnut entisestä tyttöystävästään. Joo kyllähän me jo silloin hengailtiin paljon Jaakon kanssa, mutta se oli täysin viatonta, eikä mullakaan silloin ollut mitään tällasia tunteita.
Hehehh, jännä juttu et mä olen näin yli ällö romantikko tällä hetkellä mun omassa päässäni ja mun päähän tuli viime aikoina tällainen biisi, joka on monta kesää sitten soinut. Taylor Swift - You belong with me ! <3
You're on the phone with your girlfriend ‒ she's upset,
She's going off about something that you said
'Cause she doesn't get your humor like I do.
I'm in the room ‒ it's a typical Tuesday night.
I'm listening to the kind of music she doesn't like.
She'll never know your story like I do.
Walking the streets with you and your worn out jeans
I can't help thinking this is how it ought to be.
Laughing on a park bench thinking to myself,
"Hey, isn't this easy?"
And you've got a smile
That could light up this whole town.
I haven't seen it in awhile
Since she brought you down.
You say you're fine ‒ I know you better than that.
Hey, what you doing with a girl like that?
She wears high heels,
I wear sneakers.
She's cheer captain,
And I'm on the bleachers.
Dreaming about the day when you wake up and find
That what you're looking for has been here the whole time.
If you could see
That I'm the one
Who understands you,
Been here all along.
So, why can't you see ‒
You belong with me?
Standing by and waiting at your backdoor.
All this time how could you not know, baby ‒
You belong with me,
You belong with me?
Oh, I remember you were driving to my house
In the middle of the night.
I'm the one who makes you laugh
When you know you're 'bout to cry.
I know your favorite songs,
And you tell me about your dreams.
Think I know where you belong,
Think I know it's with me.
Can't you see
That I'm the one
Who understands you?
Been here all along.
So, why can't you see ‒
You belong with me?
Standing by and waiting at your backdoor.
All this time how could you not know, baby ‒
You belong with me,
You belong with me?
You belong with me.
Have you ever thought just maybe
You belong with me?
You belong with me.
Okei, mä vähän otin tuolt noit kertosäkeen toistoi pois. Mutta toi kyllä kuvaa täydellisesti mun ajatuksia, mikä on toisaalta tosi pelottavaa. Mä menen varmaan nyt alakertaan, joten hej på dig! :3
Ah, ihanaa kun elämä helpottuu koulun kautta. Ei ole siis enää 5 x klo 5 aamuja ! Silti koulutunnit tuntuvat kovin raskailta, enkä jaksaisi välittää yhtään mistään kemiasta. Miksi senkin pitää olla sen ykköskurssin niin pirun hankalaa?! Opettajakin selittää koko ajan, että "joo tä ei ole yläasteen kertausta, kuten vaikka fysiikka, vaan tässä kurssissa opitaan pelkästään uutta." Miksi? Miten kukaan siellä opetussuunnitelmissaan voi tosissaan uskoa, että kaikki Suomen lukiolaiset ovat olleet superaktiivisia yläasteen kemian tunneilla? Varsinkaan kun joillain oli kemia jo 8. luokalla. Jos ihmisillä on vain se murrosikä. Yläasteella mä ainakin vain pelleilin kemian tunneilla. OKEI, mulla oli ehkä paras opettaja ikinä, siinä aineessa, mutta kun on vaan pakko olla niin teini. Eli mun vain on pakko pärjätä tosta yhdestä kurssista.
Miksi ihminen ei vain voi määrätä tunteistaan? Mulla on yksi hyvä ystävä koulun ulkopuolelta, joka on poika. Mä olen sille pojalle vain ystävä. (kai?!) Pointti on siinä, että mä väkisinkin oon alkanut tuntee tunteit sitä kohtaan, koska me ollaan niiiiin läheisiä. Mut hei CAMOON, siinä on yksi pikkunen "nolo" juttu. Kun se on mua 2 fckn vuotta nuorempi. xD En mä tosissani voi ihastuu/rakastuu? Mutta kyllä, kyllä tunnen esim. kateutta, jos tämä hengailee eksänsä kanssa. Tai no tässä jutussa on sellainen kohta, että tämä poika hmm.. nimetään se nyt vaikka Jaakoksi. Niin Jaakko on vasta 4vkn sisällä eronnut entisestä tyttöystävästään. Joo kyllähän me jo silloin hengailtiin paljon Jaakon kanssa, mutta se oli täysin viatonta, eikä mullakaan silloin ollut mitään tällasia tunteita.
Hehehh, jännä juttu et mä olen näin yli ällö romantikko tällä hetkellä mun omassa päässäni ja mun päähän tuli viime aikoina tällainen biisi, joka on monta kesää sitten soinut. Taylor Swift - You belong with me ! <3
You're on the phone with your girlfriend ‒ she's upset,
She's going off about something that you said
'Cause she doesn't get your humor like I do.
I'm in the room ‒ it's a typical Tuesday night.
I'm listening to the kind of music she doesn't like.
She'll never know your story like I do.
Walking the streets with you and your worn out jeans
I can't help thinking this is how it ought to be.
Laughing on a park bench thinking to myself,
"Hey, isn't this easy?"
And you've got a smile
That could light up this whole town.
I haven't seen it in awhile
Since she brought you down.
You say you're fine ‒ I know you better than that.
Hey, what you doing with a girl like that?
She wears high heels,
I wear sneakers.
She's cheer captain,
And I'm on the bleachers.
Dreaming about the day when you wake up and find
That what you're looking for has been here the whole time.
If you could see
That I'm the one
Who understands you,
Been here all along.
So, why can't you see ‒
You belong with me?
Standing by and waiting at your backdoor.
All this time how could you not know, baby ‒
You belong with me,
You belong with me?
Oh, I remember you were driving to my house
In the middle of the night.
I'm the one who makes you laugh
When you know you're 'bout to cry.
I know your favorite songs,
And you tell me about your dreams.
Think I know where you belong,
Think I know it's with me.
Can't you see
That I'm the one
Who understands you?
Been here all along.
So, why can't you see ‒
You belong with me?
Standing by and waiting at your backdoor.
All this time how could you not know, baby ‒
You belong with me,
You belong with me?
You belong with me.
Have you ever thought just maybe
You belong with me?
You belong with me.
Okei, mä vähän otin tuolt noit kertosäkeen toistoi pois. Mutta toi kyllä kuvaa täydellisesti mun ajatuksia, mikä on toisaalta tosi pelottavaa. Mä menen varmaan nyt alakertaan, joten hej på dig! :3
perjantai 25. tammikuuta 2013
Kiire
Mulla on kokoajan ihan kamala kiire. Enkä sen vuoksi ahkerasti ehtinyt blogailemaan. Tämäkin tulee olemaan tällainen pikainen postaus, koska huomenna aikainen herätys..taas. Mulla on siis ollut koko viikon kaikkia menoja joka suuntaan. Ehkä viikon söpöin juttu oli se kun lupasin olla koulupäiväni päätyttyä yhden pojan kanssa. Tämä poika ei ole sinkku niin ei kuvitella sellaisia, mutta hän oli ostanut mulle (teko)kukan! Se oli ihana kun toinen ojensi sen seläntakaa kun nähtiin. :3 Jostain niitäkin herrasmiehiä tulee, mutta taitavat olla varattuja. Mä kirjoitan myöhemmin lisää, en halua kirjoittaa tähän nyt mitään angstia, jos olisi vaikka välillä "kevyempää" luettavaa. Öitä!
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Pohdiskelua ja pulmia,,
Mistä voi ikinäkään johtua se, ettei voi sietää alastomana olemista toisten ihmisten seurassa, itseasiassa en viihdy alasti yksinänikään. Vaatteet ! Aina vaan VAATTEET! Ne on aina koveeraamassa mun vartaloa, mä en voi sietää mun vartaloa, enkä mä kestä et ketään näkee. En EDES mun pikkuveljeä.
No okei viimekesälomalla olin kyllä parhaan ystävän kanssa saunas ilma bikinei, koska enhän mä siinä kehdannut "isona tyttönä" alkaa pukemaan bikineitä, kun ei toiselle edes tullut varmaan mieleenkään. :D Toisaalta, ei se sit ollu kiusallist, sillee se oli vaa perus, ollaanhan me pieninäkin jo oltu saunomassa kahdestaan, ja luonnollista se on ja pitäisikin olla.
Mä en ole käynyt vanhempien tai perheenjäsenten kanssa saunassa varmaan 6 luokan jälkeen. Eli tälleen pian neljä vuotta. Mistä tä voi johtua? Mikä mun aivoissa on pielessä? Mä en vaan voi sietää mun kroppaa. HYI! Ruma ku olla ja voi. Miksi mun pitäis tuntee oloni normaaliks vaikka perheen kanssa saunoes? Hyi en vaan voi sietää ajatusta.
Aina vaan jotenkin ajattelee, että sitten kun mulla on se yks ja ainoo jätkä ja kun ois vaikka perheenlisäystäkin niin sitten, sitten uskallan olla miten vain.
Nykyään oon miettinyt, että mitä jos mä en pääse tästä alastomuuskammosta ikinä eroon?!?!! Tätä on tosi noloa julkaista mihinkään, mutta kun on totta.
Toinen juttu, mä paljastin mun pikkuveljelle 15.1. kun käveltiin bussipysäkille, koska mä olin ihan sekaisin raivosta, että meen jonnekin vähä niinku "psykologille" keskustelemaan ja en edes muista mitä kaikkea paljastin. Mun veli ei kauaa siitä keskustellut, mutta tänään se otti asian esille, ku oltiin kahdestaan käynnistämässä saunaa. No mä sitten saman tien sanoin, että joo se nyt vaan oli vitsi. xD Ja sitten veli tokas vain, että niin mä ajattelinkin. Kiva jos mun pikkuveli oliskin vaan menny porukoille purkamaan sitä. No ongelma on ratkaistu ja kaikki hyvin nyt pian nukkumaan kun vielä ehdin "ajoissa".
No okei viimekesälomalla olin kyllä parhaan ystävän kanssa saunas ilma bikinei, koska enhän mä siinä kehdannut "isona tyttönä" alkaa pukemaan bikineitä, kun ei toiselle edes tullut varmaan mieleenkään. :D Toisaalta, ei se sit ollu kiusallist, sillee se oli vaa perus, ollaanhan me pieninäkin jo oltu saunomassa kahdestaan, ja luonnollista se on ja pitäisikin olla.
Mä en ole käynyt vanhempien tai perheenjäsenten kanssa saunassa varmaan 6 luokan jälkeen. Eli tälleen pian neljä vuotta. Mistä tä voi johtua? Mikä mun aivoissa on pielessä? Mä en vaan voi sietää mun kroppaa. HYI! Ruma ku olla ja voi. Miksi mun pitäis tuntee oloni normaaliks vaikka perheen kanssa saunoes? Hyi en vaan voi sietää ajatusta.
Aina vaan jotenkin ajattelee, että sitten kun mulla on se yks ja ainoo jätkä ja kun ois vaikka perheenlisäystäkin niin sitten, sitten uskallan olla miten vain.
Nykyään oon miettinyt, että mitä jos mä en pääse tästä alastomuuskammosta ikinä eroon?!?!! Tätä on tosi noloa julkaista mihinkään, mutta kun on totta.
Toinen juttu, mä paljastin mun pikkuveljelle 15.1. kun käveltiin bussipysäkille, koska mä olin ihan sekaisin raivosta, että meen jonnekin vähä niinku "psykologille" keskustelemaan ja en edes muista mitä kaikkea paljastin. Mun veli ei kauaa siitä keskustellut, mutta tänään se otti asian esille, ku oltiin kahdestaan käynnistämässä saunaa. No mä sitten saman tien sanoin, että joo se nyt vaan oli vitsi. xD Ja sitten veli tokas vain, että niin mä ajattelinkin. Kiva jos mun pikkuveli oliskin vaan menny porukoille purkamaan sitä. No ongelma on ratkaistu ja kaikki hyvin nyt pian nukkumaan kun vielä ehdin "ajoissa".
perjantai 18. tammikuuta 2013
Vähän purkaan
Mun veli käyttää huumeita, taino omien sanojensa mukaan "en mä ole riippuvainen tai on se kiva nähä mitä sä veljestäs oikein ajattelet"
Sitä mä en saanu kertoo 8lk....-9 kunnes ysin keväällä.
Nykyään mä olen niin väsynyt ja kyllästynyt siihen aiheeseen, etten ikävä kyllä jaksa vain ajatella häntä. Sattuu sydämeen sanoa, että mulla on ihan sama, mitä hän tekee..
Ysiluokalla mä kävin paljon terkkaril keskustelemas.. ja tulin punasin silmin takaisin tai parikertaa terkkari lähetti mut pois koulusta. no mulla oli päänsärkyäkin.. jos mä olin hetke pois hain lääkkeen, mutta sit jos koko tunnin niin olin keskustelemassa.
Sit se laitto mut psykologil tai jolleki.. ja kävin pari-kolme kertaa.
- "joo muistan ku x meni aina iha sekasin ku lähit pois tunnilt terkkaril laukunkaa"
- "kui se siit sekos?"
- "sen mielest se oli kamalan epäreiluu ku lähit tunnilt pois ja opettaja anto sun lähtee laukunkaa hakee pääsärkylääket eikä sun tarvinnu tulla takas ja ku olit siel nii usein ni se oli kai epist x:n mielest ...
x on x"
" mä en tajuu miks se vihaa mua, vai luulenko vaan. Joku asenne vamma mua kohtaan nii luulisin. Teki mulle ihanan paskat 10 kouluvuotta ja kääns ihmisiä muo vastaan, ja kyl senki on muutkin myöhemmin myöntäneet.
Sitten kun itkin sitä välillä kotona ni: "No ne pojat vain sattuu olemaan sellaisessa iässä..."
Silti mä uskon ja tiedän, että x on kiva..ainakin kavereilleen.
Niin, ja jollei x onnistunut kääntämään mun ystäviä, tyyliin ala-asteellakin mun ystäviä mua vastaan. Se haukku niitäkin, mutta se on sinänsä aika läppä, koska yksikin mun ystävä vaan nauro sille, melkeen kaks vuotta nuorempi poika tulee haukkumaan.. (Vai vitsailiko, en mä voi tietää)
Mä en hauku sitä sinänsä kusipääksi, ku tiedän, että se vika on mussa (kenessä muussakaan) .. ja mä en enää joudu kuuntelee sitä..
yläasteel mä tutustuin muutamiin tosi kivoihin tyyppeihin jne. niin en tiedä mitä paskaa se niilki puhus musta, kun se tutustu kanssa ja sitten en oikeen saanut enää mitää "yhteyt" niihin..
no iha sama lista on pitkä.. mutten kärsi siitä x:stä enää! :)
Mulle ainut ystävälline juttu mitä se o sanonu oli yks kerta kun tunnilla heitin läppää yhdel opettajalle, niin se sano et " pakko myöntää et toi oli kyl hyvä"
..mä muistan sen ikuisesti..
Jos mulle tarjottais ikuinen nuoruus, ottaisinko?
Jos mul tarjottais kuolema mä ottaisin.. tai jollain tavalla uusi elämä. Kysymykseen suoremmin vastaten olisi, että en ottaisi ikuista nuoruutta, koska en kestäisi kokea samaa uudelleen.
Sitten 2 tai kolme vuotiaasta ylöspäi mä olin tosi kateelline mun -98 pikkuveljelle.(Tosi pieni/liian pieni ikäero) Musta tuntu, että siinä on niinkuin äidin ensimmäinen biologinen poikalapsi, että hän on äidille tärkeämpi, jos meitä kahta olisi joutunut vertailemaan. ja silti must on tullu ihan liian itsepäine..
...ja jokseenki pelottaavan "narsistinen" tai no musta on surullista, että mä tunnen itseni sellaisena, että saatan raivota kunnes saan haluamani. (vrt. pilalle hellitty)
Sitä mä en saanu kertoo 8lk....-9 kunnes ysin keväällä.
Nykyään mä olen niin väsynyt ja kyllästynyt siihen aiheeseen, etten ikävä kyllä jaksa vain ajatella häntä. Sattuu sydämeen sanoa, että mulla on ihan sama, mitä hän tekee..
Ysiluokalla mä kävin paljon terkkaril keskustelemas.. ja tulin punasin silmin takaisin tai parikertaa terkkari lähetti mut pois koulusta. no mulla oli päänsärkyäkin.. jos mä olin hetke pois hain lääkkeen, mutta sit jos koko tunnin niin olin keskustelemassa.
Sit se laitto mut psykologil tai jolleki.. ja kävin pari-kolme kertaa.
- "joo muistan ku x meni aina iha sekasin ku lähit pois tunnilt terkkaril laukunkaa"
- "kui se siit sekos?"
- "sen mielest se oli kamalan epäreiluu ku lähit tunnilt pois ja opettaja anto sun lähtee laukunkaa hakee pääsärkylääket eikä sun tarvinnu tulla takas ja ku olit siel nii usein ni se oli kai epist x:n mielest ...
x on x"
" mä en tajuu miks se vihaa mua, vai luulenko vaan. Joku asenne vamma mua kohtaan nii luulisin. Teki mulle ihanan paskat 10 kouluvuotta ja kääns ihmisiä muo vastaan, ja kyl senki on muutkin myöhemmin myöntäneet.
Sitten kun itkin sitä välillä kotona ni: "No ne pojat vain sattuu olemaan sellaisessa iässä..."
Silti mä uskon ja tiedän, että x on kiva..ainakin kavereilleen.
Niin, ja jollei x onnistunut kääntämään mun ystäviä, tyyliin ala-asteellakin mun ystäviä mua vastaan. Se haukku niitäkin, mutta se on sinänsä aika läppä, koska yksikin mun ystävä vaan nauro sille, melkeen kaks vuotta nuorempi poika tulee haukkumaan.. (Vai vitsailiko, en mä voi tietää)
Mä en hauku sitä sinänsä kusipääksi, ku tiedän, että se vika on mussa (kenessä muussakaan) .. ja mä en enää joudu kuuntelee sitä..
yläasteel mä tutustuin muutamiin tosi kivoihin tyyppeihin jne. niin en tiedä mitä paskaa se niilki puhus musta, kun se tutustu kanssa ja sitten en oikeen saanut enää mitää "yhteyt" niihin..
no iha sama lista on pitkä.. mutten kärsi siitä x:stä enää! :)
Mulle ainut ystävälline juttu mitä se o sanonu oli yks kerta kun tunnilla heitin läppää yhdel opettajalle, niin se sano et " pakko myöntää et toi oli kyl hyvä"
..mä muistan sen ikuisesti..
Jos mulle tarjottais ikuinen nuoruus, ottaisinko?
Jos mul tarjottais kuolema mä ottaisin.. tai jollain tavalla uusi elämä. Kysymykseen suoremmin vastaten olisi, että en ottaisi ikuista nuoruutta, koska en kestäisi kokea samaa uudelleen.
Sitten 2 tai kolme vuotiaasta ylöspäi mä olin tosi kateelline mun -98 pikkuveljelle.(Tosi pieni/liian pieni ikäero) Musta tuntu, että siinä on niinkuin äidin ensimmäinen biologinen poikalapsi, että hän on äidille tärkeämpi, jos meitä kahta olisi joutunut vertailemaan. ja silti must on tullu ihan liian itsepäine..
...ja jokseenki pelottaavan "narsistinen" tai no musta on surullista, että mä tunnen itseni sellaisena, että saatan raivota kunnes saan haluamani. (vrt. pilalle hellitty)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)