Mun on pakko kirjottaa täält koulust.. Mull iski wanhojen treeneis kauhee ahdistus ku mun pari ei tuntunu ees yrittävän sitä uutta tanssii ja sit mun fiilis lähti ja tein vaa liikkeet miten ne piti tehä. Sen jälkeen ku mä en ollu tuntiin puhunu mu jätkäl mun piti päästä soittamaan pianoo et saisin purattuu huonoo oloo, piano oli varattu. Sit lähdin viemää mu py:ää bussipysäkill, mä sit vaas sanoin et mä voin huonosti, meen vähä etukätee koulul et voin käydä oksentaas. Se yritti vakuutella etten menis, täst tulee lisää ongelmii, mä tiedän sen jo valmiiks. Mä lähin takas koulul silmät punasin koska mä en voinu pidätellä itkuu, suoraa vessaan ja sormet kurkkuu. Mä en ollu syöny nii monee tuntii et ei sielt onneks mitää ruokaa tullu ulos, vaa sitä jtn happoo..
Mitä vittua mä tajuan? Se oli vaa pakokeino pahaan oloon. Enhän mä voi tolla tavalla paeta, toi o yhtä lail pakenemist ku vaik viiltely se on vaa et haluu tuottaa pahaa, mut mä kyl vaa halusin "poistaa" pahan, mikä vaa pahensi oloo.
Vessan jälkeen menin silmät viel punasenpina muöhäs tunnil ja istuin sii vaa ja katoin ku se ope kyseli läksyi.. Mä joutusin lähtee kesken tunnin yhtäkkii ku purskahdin itkuu.. Vessaa hakee paperii, kuivasin kyyneleet ja palasin tunnille. Mun pääs vaan oli ajatuksii, voinko mä kertoo mun jätkäl et mä sit yritin oksentaa vaik periaattees en oksentanu ruokaa ei tullu ulos kurkku vaan sattuu vielki. Se ei jaksa mua, se niin ei tuu jaksamaan, enhän mä voi masentuu sellasest?
Tammikuussa viimeks oksensin tietty sillon ihan ruoka ulos ja laihtuttavas mielessä, mut nyt sit vittu joulukuussa oksensin, wau, loistavaa minä!
Mä pelkään et mun maailma viel hajoaa käsiin, romahtaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti