Say yes for CANDY but only on Saturdays

Eli mulle tuli tosa joskus jonain kauniina päivänä sellanen masennus hetki, mistä tein aika rakentavan ja päätin aloittaa taas karkkipäiväkäytännön. Söin ennen karkkia silloin tällöin päivittäin, liian useasti.
  Eka viikko oli pahin, kun kaupassa kävin ja sitten vain katsoin, että "jahas, no candy for me, fuck.. no ostampa Ballerina-keksejä" Eli kiersin karkit syömällä keksejä.
  Sen jälkeen koska keksien ostaminen on kallista ostin vain fiksumpia eväitä pitkälle päivälle, kuten mandariineja, juotavaa jugurttia, juustosämpylöi jne. No nyt ei ole tilillä rahaa edes 70cent, en siis voi ostaa mitään seuraavina viikkoina, tilipäivää ennen.
  Kävin puntarilla, mutta pettymyksekseni painoa ei ole mitenkään pudonnut, no johtunee siitä, että eilen tosiaan oli lauantai, mutta silti. Kai se siitä sitten - ajallaan.

Tänään on sunnuntai, ja mitään en ole tehnyt, tai saanut aikaiseksi. Kyllähän mä kynnet tein. Eino-myrskyä ei Turussa pahasti ollut, vähän tietty tuulenpuuskia. Poikaystävälleni vähän olen tekstannut. Tyhmän sään takia tilasimme isän kanssa wanhojen tanssi mekon itselleni. En oikeen tiedä odotanko wanhoja vai en.. No joo näköjään tein JOTAIN mutta.... silti.. mitään tyyliin, lukenu kokeeseen tai kirjottanut esseetä(kuten englannin) tai vaihto-hakemusta valmiiksi.

Päätin myydä kaikki lyhye matikan kirjat, ku ilmeisesti kertaus kurssil kuitenki lasketaa sitä kaikkee.. :)

I'm fucking trying !

Koulussa oli jokseenkin outo päivä. Enkun essee myöhässä.
Tietokone on paska perkele, eikä anna mun ladata mitään kuvia ja kun sain ton bannerin ladattuu, niin se latas sen noin pienenä, et sain siis vast läppärilt laitettuu.
Toi herra äksäseni suuttuu mul iha niinku mitättömist asioist nykyää. Tosi lapsellist, en mä voi tietty sanoo et tosi lapsellist ku ite mä oon tällane ihme ongelma, et mä en tykkää syyä tai et pelkään et masennus iskee ja oon tosi herkil kokoajan..
esim.Kerra ku piti men keilaa ja mä oon sopinu ajat sit et meen kaveri y:n kaa keilaa, ja ku toi kysy sanoin et "tuu huome keilaa" sit hetkepääst et "lupasin menn y:n kans" ni kauheet huutoo kunnen aiemmi sanonu ja et huome jutellaa ja sit jtn et mee vaa sen kaveris kaa kahestaa. Vittu, tä neiti y vaa vastas et "tottakai, ei sun ees tartte kysyy tollast".
No mä oon aika lail myöntyjä, vaikken aina ees aattele niin , ni pääsen helpommal ja kumpiki paremmal mielel jos mä sit vaa sanon et joo mun vika tai no joo mä ylireagoin tai jtn vastaavaa. Ei riidat lopu jollei niit auta jtkn. Ehkä se vika onki mussa, ja tietenkin se on useinkin, mutta ku tollaset on pienii arjen asioi, ei niist kuulu itkee.
Must vähitelle tuntuu et vaa ajattelen et ollaa täydellisii yhes x:n kans, tai et meil on se tulevaisuus, muutetaan pois suomest jos halutaa viel sillo, hankitaa ne pari lasta, häät(!), vittu kaikki. Mä elän mu omis fantasiois.
mut se on senkin herkkä paikka, ku alan kyseenalaistaa sil asioi ni se miettii ehkä jo riitaakin, (toivon nii)


Mut nyt ku mä oon näin negatiivinen, ni ehkä saan näit kyynelei pois kasvoilt kun saan kertoo kuin ihana tä on. Tai siis kun tä x on auttanu mua niin paljon, enpä tiedä millanen maan matonen olisinkaan, jollei sitä olis. Se ymmärtää mua, mun taustat, kaiken kute perheen asiat, tai se raiskaus  jutska, tai koulukiusaus. Se yrittää parhaansa mukaan auttaa mua tuntemaan itteni taas jonkun arvoseks. Se osaa murskata, mut yleensä se korvaa kaiken. En mä oo koskaan seurustellu yhtä sympaattisen, herkän, sydämellisen, välittävän ja parhaan jätkän kanssa. Vaik kullakin heikkoudet, ni syvimmäl o se mitä me nähdään.

en tänään enää tekstaa sil et hyvää yötä, mun yö on jokseenkin pilattu. Mä yritän olla olematta tekopyhä, tai sillee aatella toista ja tekstata tyylii hyvää yötä, välil laitanki, ja tarkotanki sitä, mut nyt ei houkuttele laittaa kun oma yö on jo nii vitu perseellää.. anteeks kiroilu, tai jos teksti loukkaa jotain. Mä kirjoitan ajatuksiani, en mäkään voi kaikkialla olla kaikkien mieliks.